Korkean elintason maissa enemmän ahdistuneisuutta

Ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä selvitettiin 26 maassa.

Korkean elintason maissa enemmän ahdistuneisuutta Kuva 1 / 1

WHO:n johtama monikansallinen työ­ryhmä selvitti epidemiologisessa poikkileikkaustutkimuksessa amerikkalaisen DSM-5-luokituksen mukaisen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä 26 maassa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (generalized anxiety disorder, GAD; aiemmin ahdistusneuroosi) on psykiatrinen sairaus, jossa liiallinen tulevaisuuteen suuntautuva murehtiminen ja siihen liittyvät ruumiilliset oireet aiheuttavat potilaalle merkittävää haittaa.

Tutkimuksessa haastateltiin strukturoidusti (Composite International ­Diagnostic review, CIDI) 147 261 aikuista. Maat oli luokiteltu maailmanpankin kriteerien mukaan tulotason perusteella kolmeen ryhmään: 1) matala (kattoi matalan ja matalan keskitason maat, esim. Nigeria, Irak ja Ukraina), 2) keskinkertainen (kattoi ylemmän keskitason maat, esim. Brasilia, Libanon ja Etelä-­Afrikka) ja 3) korkea (esim. Puola, Ranska ja USA).

Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön elinaikainen esiintyvyys oli matalan tulotason maissa 1,6 %, keskinkertaisen tulotason maissa 2,8 %, ja korkean tulotason maissa 5,0 %. Elinaikainen esiintyvyys oli pienin tutkituista maista Nigeriassa 0,1 % ja Kiinan Shenzhenissä 0,2 % ja suurin Australiassa 8,0 % ja Yhdysvalloissa, 7,8 %. Vaikeaoireisten potilaiden osuus oli korkean tulotason maissa 54,5 %, keskinkertaisen tulotason maissa 42,6 % ja matalan tulotason maissa 39,0 %. Jokaisessa maassa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli yhteydessä koulutuksen puuttumiseen, perheen matalaan tulotasoon ja työttömyyteen.

Yhteys yleistyneen ahdistuneisuus­häiriön ja sosiaalisen huono-osaisuuden välillä oli odotettu, mutta voimakas yhteys maan korkeaan elintasoon oli yllättävä. Ranskalainen sosiologian perustaja Emile Durkheim esitti jo 1800-luvun lopulla, että teollistumisen ja muuttoliikkeen aiheuttama yhteisöllisyyden väheneminen, ihmisten keskinäinen kilpailu ja sosiaalinen vieraantuminen lisäävät psykiatrisia häiriöitä. Helsingin yliopiston mielitautiopin professori Martti Kaila puolestaan arvioi 1960-luvulla, että korkean elintason mukanaan tuoma valinnanvapaus ja ambivalenssi lisäävät ahdistusneuroosin esiintyvyyttä. Näyttää siltä, että psykiatrisen preven­tion kannalta yhteisöllisyyden ja sosiaalisen integraation lisääminen saattaa olla yhtä tärkeää kuin sosiaalisen huono-osaisuuden lievittäminen.

Lähde: Ruscio AM, Hallion LS, Lim CCW ym. Cross-sectional comparison of the epidemiology of DSM-5 generalized anxiety disorder across the globe. JAMA Psychiatry 2017;74:465–75.

Kirjoittaja:

Tero Taiminen

psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri

Kuva: Fotolia

Julkaistu Lääkärilehdessä 21/2017.

Oletko jo lukenut nämä?