WHO:n johtama monikansallinen työryhmä selvitti epidemiologisessa poikkileikkaustutkimuksessa amerikkalaisen DSM-5-luokituksen mukaisen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyttä 26 maassa. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (generalized anxiety disorder, GAD; aiemmin ahdistusneuroosi) on psykiatrinen sairaus, jossa liiallinen tulevaisuuteen suuntautuva murehtiminen ja siihen liittyvät ruumiilliset oireet aiheuttavat potilaalle merkittävää haittaa.
Tutkimuksessa haastateltiin strukturoidusti (Composite International Diagnostic review, CIDI) 147 261 aikuista. Maat oli luokiteltu maailmanpankin kriteerien mukaan tulotason perusteella kolmeen ryhmään: 1) matala (kattoi matalan ja matalan keskitason maat, esim. Nigeria, Irak ja Ukraina), 2) keskinkertainen (kattoi ylemmän keskitason maat, esim. Brasilia, Libanon ja Etelä-Afrikka) ja 3) korkea (esim. Puola, Ranska ja USA).
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön elinaikainen esiintyvyys oli matalan tulotason maissa 1,6 %, keskinkertaisen tulotason maissa 2,8 %, ja korkean tulotason maissa 5,0 %. Elinaikainen esiintyvyys oli pienin tutkituista maista Nigeriassa 0,1 % ja Kiinan Shenzhenissä 0,2 % ja suurin Australiassa 8,0 % ja Yhdysvalloissa, 7,8 %. Vaikeaoireisten potilaiden osuus oli korkean tulotason maissa 54,5 %, keskinkertaisen tulotason maissa 42,6 % ja matalan tulotason maissa 39,0 %. Jokaisessa maassa yleistynyt ahdistuneisuushäiriö oli yhteydessä koulutuksen puuttumiseen, perheen matalaan tulotasoon ja työttömyyteen.
Yhteys yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ja sosiaalisen huono-osaisuuden välillä oli odotettu, mutta voimakas yhteys maan korkeaan elintasoon oli yllättävä. Ranskalainen sosiologian perustaja Emile Durkheim esitti jo 1800-luvun lopulla, että teollistumisen ja muuttoliikkeen aiheuttama yhteisöllisyyden väheneminen, ihmisten keskinäinen kilpailu ja sosiaalinen vieraantuminen lisäävät psykiatrisia häiriöitä. Helsingin yliopiston mielitautiopin professori Martti Kaila puolestaan arvioi 1960-luvulla, että korkean elintason mukanaan tuoma valinnanvapaus ja ambivalenssi lisäävät ahdistusneuroosin esiintyvyyttä. Näyttää siltä, että psykiatrisen prevention kannalta yhteisöllisyyden ja sosiaalisen integraation lisääminen saattaa olla yhtä tärkeää kuin sosiaalisen huono-osaisuuden lievittäminen.
Lähde: Ruscio AM, Hallion LS, Lim CCW ym. Cross-sectional comparison of the epidemiology of DSM-5 generalized anxiety disorder across the globe. JAMA Psychiatry 2017;74:465–75.
Kirjoittaja:
Tero Taiminen
psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 21/2017.
