Mikä on liikahikoilu?
Liikahikoilulla tarkoitetaan poikkeavan runsasta hikoilua, joka ylittää kehon lämmönsäätelytarpeen.
Kyse voi olla paikallisesta tai yleistyneestä hikoilusta, ja se voi ilmetä symmetrisesti molemmin puolin kehoa tai toispuoleisesti.
Hikoilu voi häiritä elämää merkittävästi, esimerkiksi estää normaalia pukeutumista tai aiheuttaa sosiaalista ahdistusta.
Liikahikoilu jaetaan kahteen päätyyppiin:
1. Primaari (idiopaattinen) liikahikoilu: yleensä paikallinen (esimerkiksi kämmenet, jalkapohjat, kainalot), alkaa usein nuorena eikä siihen löydy selkeää sairautta taustalta.
2. Sekundaarinen liikahikoilu: johtuu jostain elimellisestä syystä, kuten infektiosta, hormonihäiriöstä tai neurologisesta sairaudesta (esimerkiksi Parkinsonin tauti tai diabetes).
Milloin kyseessä on liikahikoilu?
Hikoilu on yksilöllistä, ja sen määrä vaihtelee. Kuitenkin voidaan puhua liikahikoilusta, jos:
- hikoilu on runsasta ilman lämpöä, liikuntaa tai stressiä
- hikoilu toistuu päivittäin tai lähes päivittäin
- hikoilu on kestänyt yli 6 kuukautta
- hikoilu häiritsee arkea, sosiaalista elämää tai työkykyä
- hikoilu on symmetristä (molemmat kainalot tai kämmenet)
- hikoilu esiintyy myös levossa tai yöllä
Sekundaarista liikahikoilua epäillään, jos hikoilu on alkanut äkillisesti, on jatkuvaa tai ilmenee myös öisin. Tällöin tarvitaan tarkempia tutkimuksia.
Liikahikoilun yleisimmät syyt
Liikahikoilun taustalla voi olla useita tekijöitä. Alla joitakin esimerkkejä:
Idiopaattinen (tuntemattomasta syystä johtuva) liikahikoilu
- usein perinnöllistä
- alkaa nuoruudessa
- voi liittyä jännitykseen tai stressiin
Sairaudet ja toimintahäiriöt
- kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi)
- diabetes
- parkinsonin tauti
- vaihdevuodet
- infektiot tai kuume
- syövät (esim. lymfoomat voivat aiheuttaa yöhikoilua)
Lääkkeet ja päihteet
- joillakin lääkkeillä (esim. masennuslääkkeet, tulehduskipulääkkeet) voi olla hikoilua lisäävä vaikutus
- alkoholi ja huumausaineet voivat aiheuttaa yöhikoilua tai äkillistä hikoilua
Liikahikoilun hoitokeinot
Liikahikoilun hoitomenetelmä valitaan hikoilun tyypin, laajuuden ja taustasyyn mukaan. Ensisijaisesti pyritään hoitamaan mahdollinen perussairaus.
Paikallisina hoitoina voidaan käyttää antiperspirantteja (esim. alumiinikloridi). Ne toimivat tehokkaasti, etenkin kainaloissa.
Kasvojen ja pään hikoiluun voidaan määrätä glycopyrronium-liuosta tai -laastareita.
Lisäksi on saatavilla useita lääkkeellisiä hoitoja, kuten antikolinergisiä lääkkeitä. Myös beetasalpaajista tai masennuslääkkeistä voi joskus olla hyötyä jännityshikoiluun.
Botuliinitoksiini (Botox) on tehokas keino liikahikoilun hoitoon. Se estää hermovälityksen hikirauhasiin ja toimii erityisesti kainaloiden, kämmenten ja jalkapohjien liikahikoilussa. Vaikutus kestää 3–9 kuukautta.
Käsien ja jalkojen hikoilua voidaan hoitaa sähköhoidolla (iontoforeesi). Siinä käsiin tai jalkoihin johdetaan mietoa sähkövirtaa vesialtaassa.
Joskus harvoin voidaan turvautua kirurgisiin hoitoihin. Leikkaushoidossa katkaistaan sympaattinen hermorunko (ETS-leikkaus). Se on viimeinen vaihtoehto vaikeassa liikahikoilussa.
Elämäntapavinkkejä liikahikoiluun
Itsehoidolla voi helpottaa liikahikoilua. Hyviä keinoja ovat:
- vältä synteettisiä vaatteita – suosi hengittäviä materiaaleja kuten puuvillaa
- käytä imukykyisiä alusvaatteita ja kainalosuojia
- vältä alkoholia ja mausteista ruokaa, jotka voivat lisätä hikoilua
- harrasta säännöllistä liikuntaa, mutta valitse vaatetus huolella
- huolehdi ihon puhtaudesta ja käytä hajusteettomia pesuaineita
Milloin hakeutua lääkäriin?
Lääkärin vastaanotolle kannattaa hakeutua, jos hikoilu on äkillistä tai jatkuvaa ilman selvää syytä ja se häiritsee elämänlaatua merkittävästi. Lisäksi jos siihen liittyy muita oireita kuten painonlaskua, kuumetta, sydämentykytystä tai neurologisia oireita.
