Ensihoidon järjestäminen tuli tästä vuodesta alkaen sairaanhoitopiirien vastuulle. Tätä koskevaan asetukseen liittyy ambulanssien sijoituspaikkojen määrittäminen. Oulun yliopiston maantieteen laitoksella tehdyssä tutkielmassa testattiin sijainnin optimoinnin menetelmiä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tavoitteena oli saada tieteellinen analyysitulos siitä, missä sijoituspaikkojen tulisi olla, jotta saavutettaisiin suurin mahdollinen väestömäärä tietyssä ajassa.
Laskentaperusteina väestön sijainti ja tieverkko
Analyysiin käytettiin neljää eri lokaatio–allokaatio-menetelmää, joissa ambulanssien sijainnit laskettiin siten, että niiden ja väestön välinen matka-aika minimoidaan. Analyysien kaksi keskeistä aineistoa olivat väestön tarkka maantieteellinen sijainti sekä ajantasainen tieverkko.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä saatiin tiedot nykyisten sairaankuljetusasemien sijainnista ja vuoden 2011 ensihoitotehtävistä. Lisäksi potentiaalisia uusia ambulanssien sijaintipaikkoja määritettiin satunnaisesti tutkimusalueen kohtiin, joissa oli joko tieverkosto tai väestöä. Tutkimusasetelma käsitti siten kysynnän ja ehdokassijainnit. Kysynnän muodostivat väestö ja ensihoitotehtävät, ehdokassijainnit potentiaaliset uudet sijainnit ja nykyiset sairaankuljetusasemat.
Väestön määrä ja ikäjakauma tiedettiin koko tutkimusalueelta paikkatietona 250 × 250 metrin kokoisilta ruuduilta. Koska riskit joutua ensihoitoon on eri-ikäisillä erilainen, analyysissä painotettiin ruutuja, joissa asui yli 65-vuotiaita.
Ambulanssien oletettiin kulkevan nopeusrajoitusten mukaisesti. Tämä perustuu tietoon, jonka mukaan noin 76 % kaikista ensihoitotehtävistä Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 2011 oli kiireettömiä (tehtäväkiireellisyysluokka C tai D).
Ambulanssin ulottuvuutta testattiin neljällä eri sijoituspaikkamallilla ja kolmella aikarajalla (8, 15 ja 30 minuuttia). Aikarajat pohjautuvat sosiaali- ja terveysministeriön lakiasetukseen, joka määrää sairaanhoitopiirin arvioimaan, kuinka suuri osa ihmisistä tavoitetaan kyseisten aikarajojen sisällä.
Mahdollisuus parantaa saavutettavuutta
Sijoituspaikkamalleista kaksi osoittautui käyttökelpoisiksi. Saavutettavaa väestöosuutta paransi eniten tilanne, jossa Oulun seudulla olisi useampi ambulanssi lähtövalmiudessa. Parhaimmillaan tämä ratkaisu parantaisi lyhimmän ajan saavutettavuutta peräti 18 prosenttiyksikköä.
Nykytilanteessa ambulanssit ovat tutkielman pohjalta lukumääränsä nähden melko oikein sijoitetut saavutettavuuden näkökulmasta – toisaalta saavutettavuus ei ole tasa-arvoista. Tähän syynä on hajanainen asutus Pohjois-Pohjanmaan kuntakeskusten ulkopuolella.
Sijoituspaikkojen määrä pidettiin analyyseissä samana kuin nykytilanteessa (29 asemaa), mutta joidenkin ambulanssien sijoituspaikka siirtyi toiseen kuntaan, kuten Limingasta Tyrnävälle, ja esimerkiksi Siikajoen ja Vihannin asemat yhdistyivät. Jotta koko tutkimusalueen väestö saavutettaisiin 8 minuutissa, tulisi sairaankuljetusasemia olla mallilaskelmien mukaan 333.
Tulokset vahvistivat jo pääteltävissä olevan mielikuvan vaikeimmin saavutettavista alueista Pohjois-Pohjanmaalla. Nykytilanteessa ne ovat Pyhäjoki, Lumijoki, Oulunsalo, Siikalatvan itäiset osat sekä Pudasjärvi–Taivalkoski–Kuusamo-akselin reuna-alueet. Analyyseissä nykyisistä sijoituspaikoista jäivät useimmin pois Yli-Ii, Vaala, Siikalatva, Vihanti ja Siikajoki. Nämä korvautuivat mm. Pyhäjoen, Lumijoen, Oulunsalon, Tyrnävän tai Oulun alueiden uusilla sijoituspaikoilla.
Lisää mahdollisuuksia tarkennuksilla
Paikkatietojärjestelmä (GIS) osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi tutkimuksessa. Tutkimusasetelma tarjosi hyvät mahdollisuudet sijainnin optimoinnille, sillä sekä ihmisten lukumäärä että sijainti tiedettiin paikkatiedon ansiosta tarkkaan. Jatkotutkimusten mahdollisuuksia on lisäksi monia. Sijainnin optimointi voidaan rakentaa sillä oletuksella, että ambulanssit kulkevat teoreettista hälytysajonopeutta. Lisäksi optimoinnissa voidaan jatkossa ottaa paremmin huomioon erilaisten riskipotilaiden sijaintitieto.
Juhani Päivärinta
FM
Jarmo Rusanen
geoinformatiikan professori, johtaja
Oulun yliopisto, maantieteen laitos
Kuva: Kaisa Sirén
Julkaistu Lääkärilehdessä 16/2013.
