Mutkan kautta lääkäriksi

Moni aloittaa lääketieteen opinnot heti lukion jälkeen. Osalla on ­kokonainen tutkinto toiselta alalta. Lääkärilehti kysyi kahdelta toisen tutkinnon suorittaneelta, miltä lääkisopinnot maistuvat.

Mutkan kautta lääkäriksi Kuva 1 / 1

Ihmisläheinen työ päihitti liike-elämän

Sarianna Ilmaniemen kauppatieteiden opinnot Aalto-yliopistossa olivat jo gradua vaille valmiit, kun toimistotyö liike-elämässä alkoi tuntua yhä vähemmän houkuttelevalta.

Hän oli jo lukiossa harkinnut lääketieteen opintoja. Ajatus toteutui, kun ­Ilmaniemi aloitti 26-vuotiaana lääkäriopinnot Itä-Suomen yliopistossa 2014. Kauppatieteiden gradu ja maisterin tutkinto valmistuivat lääkisopintojen lomassa 2015.

Lääkärin ammatissa kiinnosti ihmisläheinen asiantuntijatyö.

Aalto-yliopiston akateemiseen vapauteen verrattuna lääkisopinnot ovat tuntuneet koulumaisilta, rankemmilta ja pakkotahtisiltakin. Joillakin kursseilla sairaaloissa täytyy viettää aikaa myös ­iltaisin ja viikonloppuisin. Valinnanvaraa on vähän.

Ilmaniemeltä heruu tyylille kuitenkin ymmärrystä.

– Tietyt asiat on pakko opettaa kaikille.

Lääkärin opintoihin sisältyvä tutkielman teko tosin oli Ilmaniemen mielestä yllättävänkin löyhästi organisoitu.

Hänelle on ollut hyötyä siitä, että toinen tutkinto, olkoonkin aivan toiselta alalta, oli opettanut kriittistä ajattelua ja tiedonhakutaitoja.

Ikää ei ole tarvinnut pohtia

Etukäteen Sarianna Ilmaniemeä jännitti, miten opiskelu yhdessä lukiosta suoraan tulleiden kanssa sujuu.

Pelko haihtui, kun hän sai huomata, että 160 hengen vuosikurssilla väki ei ollut yhdestä muotista valettua.

– Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että ikäasiaa ei ole tarvinnut pohtia. On vanhempia ja nuorempia kurssikavereita, joista olen saanut ympärilleni mukavan joukon samanhenkisiä ihmisiä, Ilmaniemi kuvaa.

Hän tuntee lääketieteellisestä useita toista tutkintoa opiskelevia, esimerkiksi toisen kauppatieteiden maisterin, diplomi-insinöörejä, sairaanhoitajia ja juristin.

Opintojen rahoitus on hoitunut niputtamalla opintotukikuukausia ja opintolainan ottoa siten, että lainarahaa riittää sellaisille kuukausille, joille hän ei nosta opintotukea. Lisätienestiä tuovat kesätyöt ja pienimuotoiset osa-aikatyöt.

Viime kesänä Ilmaniemi työskenteli ensimmäistä kertaa lääkärin sijaisena. Työpaikka oli Pohjois-Karjalan keskussairaala ja siellä sisätautien klinikka.

Sisätaudit on hänestä haastava ala, mutta hyvän seniorituen kanssa kokemus oli positiivinen ja mielenkiintoinen.

Valmistuttuaan Ilmaniemi haluaa aluksi kerätä ennen kaikkea kliinistä työkokemusta. Hän pitää mahdollisena, että hän hakeutuu myöhemmin hallintopainotteisiin lääkärin töihin, joissa myös kauppatieteiden tutkinnosta voi olla hyötyä.

Käytännönläheisyys houkutti biokemistin lääkäriksi

Riikka Havela oli 29-vuotias biokemisti ja tehnyt kolme vuotta laskennallisen neurotieteen väitöskirjaa, kun hän päätti hakea Tampereen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 2014.

Väitöksen jälkeiset työmahdollisuudet vaikuttivat Suomessa niukilta. Lääketiede puolestaan tuntui kiinnostavalta ja haastavalta.

– Käytännönläheisyys kiinnosti verrattuna teoreettiseen tutkimukseen, Havela sanoo.

Viime kesän kokemus ensimmäisestä lääkärin sijaisuudesta terveyskeskuksen vuodeosastolla vahvisti tunnetta siitä, ­että valinta oli oikea.

– Viihdyin todella hyvin ja koin, että pärjäsin siinä. Tykkään potilaskeskeisyydestä.

Opiskelu on sitovaa

Syksyllä alkoi viides vuosi lääkiksessä. Lääketieteen opiskelu on Havelan mukaan sitovampaa kuin biokemian opiskelu. Läsnäolopakkoa on alusta asti, ja lukujärjestys tulee valmiina.

Klinikkavaihe on intensiivinen, kun valkotakki päällä viiletetään harjoittelemassa lääkärin työtä sekä lukukausien aikana että kesällä, jolloin pitää kerätä harjoittelupisteitä.

– Yllättävän paljon elämä pyörii lääketieteen ympärillä, kun nykyään iso osa kavereistakin on lääkisläisiä. Siitä on vaikeaa ottaa mitään breikkiä.

Havela kokee, että biokemian ymmärrys on tukenut lääketieteen opintoja ja päinvastoin.

– Ehdottomasti on ollut hyötyä sekä tiedollisesta pohjasta että tieteellisestä asenteesta. Toisaalta lääketieteen ymmärrys on tukenut väitöskirjatyötä. Olen edennyt molekyylitasolta kohti isompia biologisia systeemejä, ja nyt opiskelen kokonaista ihmistä.

Kokemus auttaa ottamaan huomioon oman jaksamisen rajat ja antamaan ­arvoa levolle.

Itsetuntemus auttaa myös oppimisessa. Kun omat vahvuudet ja heikkoudet ovat selvillä, osaa valita itselle sopivat opiskelutyylit, esimerkiksi sen, miten jäsennellä asiat itselleen ymmärrettävästi tai miten opiskelu kannattaa koulun jälkeen rytmittää.

Kurssikaverina puuseppä

Havela ei ole ainoa toisen tutkinnon suorittaja vuosikurssillaan. Seassa on muun muassa muita biokemistejä, diplomi-insinöörejä, kosmetologi ja puuseppä.

Lääketieteen opintojen ohella Havela viimeistelee laskennallisen neurotieteen väitöskirjaa Tampereen teknilliselle yliopistolle. Aihe liittyy synapsien molekyylitason signaloinnin matemaattisiin ja laskennallisiin malleihin.

Hän on harkinnut myös lääketieteen väitöskirjan tekoa, mutta valmistumisen jälkeen on aluksi tarkoitus keskittyä kliiniseen työhön.

– En ole tehnyt vielä pitkälle meneviä suunnitelmia valmistumisen jälkeisestä elämästä, mutta ihan alkuun haluaisin järjestää ensimmäistä kertaa vuosiin kunnolla lomaa.

Kirjoittaja:
Minna Pihlava
toimittaja

Kuva: Fotolia

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 42/2018.

Oletko jo lukenut nämä?