Nyt on pakko kysyä: Loppuvatko lääketieteen tutkimukselta rahat?

”Pienetkin tutkimukset voivat tuoda tärkeitä avauksia hoitokäytäntöjen kehittämiseen.”

Valtion tukirahoitus (VTR) kliiniselle lääketieteen tutkimukselle on vähentynyt kymmenessä vuodessa 69 prosenttia. Ensi vuoden budjetissa sitä leikataan jälleen. Tukirahoituksen tasoksi vuodelle 2016 ehdotetaan 15 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2014 oli 31 miljoonaa.

Ylilääkäri Sirkku Jyrkkiö Turun ­kaupunginsairaalasta, mikä merkitys tällä on lääketieteelle?

– Lääketieteen kehityksen kannalta on tärkeää, että akateemiseen tutkimukseen ja hoidon kehittämiseen on riittävästi kansallista rahoitusta. Valtion tukirahoitus on ollut yksi kanava, jonka kautta on rahoitettu kliinistä tutkimusta.

– Tietysti täytyy miettiä kokonaisuutta. Kliininen tutkimus ei ole kiinni vain yhdestä rahoituskanavasta. Myös säätiöt ovat merkittäviä rahoituksen lähteitä. Säätiöiden rahoista kilpailee kuitenkin myös perustutkimus.

– Lääkärit tekevät kliinistä tutkimusta käytännön työnsä ohessa. Usein se on pienimuotoista, ja rahoitusta on vaikea saada. Pienetkin tutkimukset voivat tuoda tärkeitä avauksia hoitokäytäntöjen kehittämiseen. Kun rahoituskanava niukkenee, yhä ­harvempi tutkijaryhmä saa tällaista rahoitusta. Kliininen tutkimus on vaarassa kuihtua.

Mitä seuraa kliinisen tutkimuksen kuihtumisesta?

– Lääketieteessä otetaan käyttöön yhä kalliimpia hoito- ja tutkimusmenetelmiä. Tutkimus on teollisuusvetoista, kuten tietysti kuuluukin, mutta markkinoille tulleista tuotteista tarvitaan tutkimusta, joka soveltaa uusia hoitomuotoja todelliseen elämään.

– Teollisuudella on usein vahvoja intressejä vaikuttaa esimerkiksi tutkimusasetelmiin. Akateeminen riippumaton tutkimus porautuu erilaisiin kysymyksiin. Joskus se löytää vastauksia, joiden mukaan vähempikin hoito voi riittää. Tämä tuo taloudellisuutta ja tehokkuutta. Tutkimus ei voi olla vain teollisuuden varassa.

Miksi on tärkeää, että tutkimustyötä tehdään Suomessa?

– Emme voi vain kopioida kritiikittömästi asioita, joita jossain muualla tehdään. Ne täytyy soveltaa vallitseviin olosuhteisiin. On tutkittava, miten uudet hoitomuodot meillä toimivat.

– Myös kansainvälinen yhteistyö on tärkeää. Suomalaisille Pohjoismaat on luontevin suunta. Yhteistä rahoituskanavaa ei kuitenkaan ole. EU-tasolta taas rahoitetaan vain huippututkimusta. Jos rahoituskanavia vielä vähennetään, on yhteistyössä tehtävä kliininen tutkimus vaarassa kuihtua entisestään.

Miten tutkimusrahojen vähentyminen vaikuttaa hoidon tasoon?

– Suomessa hoidon taso on korkea. Akuutisti sen suhteen ei mielestäni ole isoa huolta. Hoidon tason turvaamista on kuitenkin syytä miettiä. Taso ei pysy korkeana ilman tutkimus- ja kehittämistyötä, joka tarvitsee rahoitusta. Rahoituskanavat voivat olla monimuotoisia, mutta kokonaiskehittäminen on turvattava.

Kirjoittanut:
Anne Seppänen
toimittaja

Kuva:
Panthermedia