Statiinihoito toteutuu tunnetusti varsin huonosti suuren vaaran potilaillakin. Uuden tutkimuksen mukaan lääkärille ja potilaalle maksettava hoidon tuloksellisuuteen perustuva palkkiokaan ei näytä juuri parantavan hoitotuloksia.
Erinomaisessa tutkimusasetelmassa satunnaistettiin neljään hoitoryhmään yhteensä 340 perusterveydenhuollon lääkäriä ja heidän hoitamansa 1 503 potilasta, joilla oli joko todettu valtimonkovettumistauti tai merkittävä sepelvaltimotaudin riskitekijäkertymä. Ensimmäisessä ryhmässä hoitava lääkäri sai maksimissaan noin 1 000 dollarin tulospalkkion, jos potilaan hoitotavoite (LDL-taso) saavutettiin vuoden seurannan aikana. Toisessa ryhmässä potilas sai vastaavan palkkion päivittäisten arvontojen perusteella, mutta vain jos edellisen päivän lääke oli otettu ja hoitotavoite oli seurannassa saavutettu. Lisäksi hoitoa laiminlyönyt potilas sai välittömästi tiedon arvonnassa menettämästään rahamäärästä. Kolmannessa ryhmässä palkkio jaettiin tasan lääkärin ja potilaan kesken, ja neljännessä ryhmässä ei kumpikaan saanut minkäänlaista tulospalkkiota.
Vuoden seurannassa vain jaettu tulospalkkio paransi hieman hoitotulosta verrokkiryhmän tulokseen nähden: ryhmän potilaista 49 % oli hoitotavoitteessa vuoden jälkeen, kun muissa ryhmissä vastaava luku oli 36–40%. Hoitomyöntyvyys huononi valitettavasti kaikissa ryhmissä jo vuoden seurannassa, ja parhaassa, jaetun tulospalkkion ryhmässäkin potilaat käyttivät tutkimuksen lopussa vain alle 40 % viikkolääkkeistään. Erityisen murheellinen oli hoitomyöntyvyys potilailla, joilla ei ollut statiinia käytössä ennen tutkimusta.
Näyttää siltä, että rahalliset kannustimetkin toimivat aika huonosti preventiivisen lääkehoidon tehostamisessa.
Lähde:
Asch DA, Troxel AB, Stewart WF ym. Effect of financial incentives to physicians, patients, or both on lipid levels.
A randomized clinical trial. JAMA 2015;314:1926–35.
Kirjoittanut:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/16.
