”Että lapsi kasvaisi onnelliseksi”

Lastenlääkäri Aija Lampinen-Helteen mukaan Vantaan malli on toimiva.

Paljon lapsiperheitä ja niukasti rahaa – siinä yhtälö, jonka voisi kuvitella tuottavan kurjan tuloksen. Vantaalla pyritään siihen, että niin ei tapahdu, ei ainakaan lasten kehityshäiriöiden hoidossa.

Avaintekijä on Vantaan perusterveydenhuollossa toimiva lasten kuntoutustyöryhmä. Kun neuvolassa, päivähoidossa tai koulussa herää huoli lapsen kehityksestä, hänen asiansa ohjataan kuntoutustyöryhmän arvioitavaksi. Työryhmään kuuluu aina lääkäri ja lisäksi ainakin puhe-, fysio- ja toimintaterapeutit ja kuntoutussihteeri sekä tilanteen mukaan neuvola-, koulu- tai neuropsykologi, neuvolan terveydenhoitaja, erityislastentarhanopettaja, koulukuraattori ja perheneuvolan edustaja.

Työryhmiä on kaupungissa useampia, alle kouluikäisille ja kouluikäisille omansa. Kaikkien ryhmien puheenjohtajana toimii lääkäri. Tällaisissa työryhmissä työskentelee myös lastenlääkäri Aija Lampinen-Helle, jonka mielestä Vantaan-malli toimii hyvin.

Lue lisää: Mikä on kuumeen raja?

– Pidän tärkeänä, että saan ryhmässä laajempaa käsitystä lapsen tilanteesta. Terapeuttien arviot ovat tärkeitä myös omassa päätöksenteossani, viisi vuotta tehtävässä toiminut Lampinen-Helle kertoo.

Vähemmän lähetteitä

Aija Lampinen-Helle on koulutukseltaan sekä pediatri että lastenneurologi. Neurologian erityisosaamisen ansiosta hän voi ottaa kuntoutustyöryhmien ”listoilta” omalle vastaanotolleen sellaisia lapsia, jotka muuten pitäisi lähettää suoraan erikoissairaanhoitoon.

– Voin useissa tapauksissa tehdä neurologisen arvion ja miettiä jatkohoidon. Osan lapsista lähetän suoraan eteenpäin. Rahan takia ei jätetä hoitamatta, jos tuen tarvetta ilmenee.

Myös monet tarkkaavaisuushäiriöiset saavat apua hänen vastaanotollaan.

– Tukea saatuaan nämä koululaiset voivat pärjätä ihan kivastikin. Toisaalta levottomuus ei aina johdu sairaudesta, vaan esimerkiksi epävarmasta, päihteiden ja muiden perheen ongelmien sävyttämästä kasvuympäristöstä. Siihen pyritään myös vaikuttamaan.

Vanhemmille aikaa

Usein vanhempien on vaikeaa hyväksyä, että lapsella on esimerkiksi jokin neuropsykiatrinen häiriö. Heille pitää antaa aikaa sulatella asioita.

– Tärkeintä on välittää tietoa, että emme ole leimaamassa lasta, vaan auttamassa häntä, jotta hän voisi kasvaa onnelliseksi ihmiseksi ja tulisi toimeen toisten kanssa, Lampinen-Helle kuvaa.

Yleisin signaali siitä, että lapsella saattaa olla tuen tarvetta, ovatkin juuri ongelmat ryhmätoiminnassa.

– Neuvolan, päivähoidon ja koulun edustajat osaavat kuvata huolenaiheita ammatillisesti ja neutraalisti. Se on kuntoutustyöryhmän vahvuus.

Aija Lampinen-Helle arvostaa myös sitä, että Vantaa on palkannut kolme omaa neuropsykologia.

– He ovat ammattitaitoisia osaajia, joita myös itse konsultoin. Tärkeä rooli on myös kuntoutussihteereillä, jotka hoitavat keskitetysti kaiken koordinoinnin.

Lampinen-Helteen vastaanotolla käy alkutarkastuksessa myös suuri osa Vantaan lastensuojelun lapsista.

– Lastensuojelun lapsilta on saattanut jäädä neuvolatarkastuksia tai muita arvioita toteutumatta. Somaattisen tarkastuksen lisäksi teen tarvittaessa alkutasoarvion ja kartoitan tuen tarpeet.

Kaikkiin lapsiin kaikissa kaupungeissa sopii Lampinen-Helteen – viiden lapsen äidin – mukaan yksinkertainen perusyhtälö.

– Lapset tarvitsevat ennen kaikkea perusturvallisuutta, rakkautta, rajoja ja säännöllisiä ruoka-aikoja. n

Lastenlääkäri, lastenneurologi Aija Lampinen-Helteen arvion kautta kulkee moni vantaalaislapsi, jolla epäillään kehityksen viivettä. Hän arvostaa sitä, että kaupungin perusterveydenhuollossa lasten asioita pohtii laajasti moniammatillinen kuntoutustyöryhmä.

Kirjoittanut:
Jaana Ahlblad

Kuva:
Mikko Käkelä