Syyllisyyden ja häpeän tunteet ehkäisevät lapsen aggressiivista käyttäytymistä

Oma aggressiivinen käyttäytyminen herättää monenlaisia tunnetiloja, kuten syyllisyyttä ja häpeää.

Turun yliopistossa väittelevä Sanna Roos tarkastelee psykologian väitöskirjassaan toistaiseksi vähän tutkittua aihetta: syyllisyyden ja häpeän yhteyksiä lasten aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Syyllisyyden ja häpeän vaikutukset lasten sosiaaliseen käyttäytymiseen ovat erilaisia. Syyllisyyden tunne syntyy, kun lapsi tiedostaa oman moraalinvastaisen teon. Tämä kannustaa lasta korjaamaan muille aiheuttamansa vahingon. Häpeän tunne taas kumpuaa siitä, että henkilö uskoo moraalinvastaisen tekonsa olevan seurausta omasta pahuudesta tai huonoudesta.

– Vaikka sekä syyllisyyden että häpeän tunteet toimivat ikään kuin herätyskelloina oman käyttäytymisen moraalisuuden tiedostamiseksi, syyllisyyden tunne lisää prososiaalista eli muut huomioivaa käyttäytymistä. Häpeän tunne taas heikentää sitä, Roos sanoo.

Tutkimuksen mukaan esimerkiksi kasvatustilanteissa lapsen huomio tulisikin ohjata yksittäiseen aggressiiviseen tekoon ilman, että lasta syyllistetään kokonaisvaltaisesti.

Tunteiden säätely ehkäisee syyllisyyden ja häpeän vaikutuksia

Syyllisyyden ja häpeän tunteet muistuttavat lasta teon moraalittomuudesta, ja näin ollen ne yleensä liittyvät vähäiseen aggressiivisuuteen. 

Tutkimuksen mukaan tehokkaan tunteiden säätelyn avulla lapsi voi kuitenkin ehkäistä syyllisyyden ja häpeän vaikutuksia käyttäytymiseensä. Lisäksi tehokas tunteiden säätely vapauttaa kognitiivisia eli ajattelun resursseja.

– Tehokkaasti tunteitaan säätelevä lapsi pystyy perustelemaan oman aggressiivisen tekonsa esimerkiksi syyttämällä siitä muita. Huonosti tunteitaan säätelevillä lapsilla puolestaan mahdolliset syyllisyyden ja häpeän tunteet vähentävät merkittävästi aggressiivista käyttäytymistä, Roos kertoo.

Tunteiden lisäksi lapsen aggressiiviseen käyttäytymiseen vaikuttavat tilannekohtaiset kognitiot. Yleinen kyky säädellä omaa käyttäytymistä näyttäisi ehkäisevän aggressiivisten kognitioiden vaikutuksia jopa silloin, kun lapsella on taipumus kokea toistuvia vihan tunteita.

– Tunteet, tilannekohtaiset kognitiot ja säätelymekanismit muodostavat monimutkaisen järjestelmän, joka motivoi lapsen aggressiivista käyttäytymistä.

Tilannekohtaisuus ratkaisevaa

Tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat myös lasten ennakoimiin tunnetiloihin.

– Oman kuvitteellisen aggressiivisen käyttäytymisen yhteydessä pojat kiinnittävät tyttöjä enemmän huomiota paikalla olevien henkilöllisyyteen. Tytöt taas huomioivat poikia useammin uhrin reaktiot, Roos sanoo.

Ne, joiden oma aggressiivinen käyttäytyminen on vähäistä, huomioivat herkemmin tilannekohtaiset kontekstierot. Vuorovaikutustilanteessa paikalla olijoista erityisesti omat toverit heikentävät ennakoitua häpeän tunnetta, kun taas eniten syyllisyyttä ja häpeää ennakoidaan uhrin reagoidessa surullisesti.

– Syyllisyyden ja häpeän tunteet auttavat lasta tiedostamaan ja arvioimaan omaa käyttäytymistään. Kuitenkin sekä tunteiden säätely että tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat lapsen kokemuksiin syyllisyyden ja häpeän tunteista, Roos summaa.

Lähde:
Turun yliopisto

Kuva:
Panthermedia