Terveydenhuolto ei tunnista merkittävää lastensuojeluongelmaa tarpeeksi usein

Terveydenhuolto ei tunnista merkittävää lastensuojeluongelmaa tarpeeksi usein Kuva 1 / 1

Lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan terveydenhuolto ei tunnista merkittävää lastensuojeluongelmaa riittävän usein. Kotoa pois sijoitettujen lasten lastensuojelutarve oli havaittu terveydenhuollossa puolessa tapauksista ennen lapsen siirtymistä sijaishuoltoon. Tutkimuksen on tehnyt lastentautien erikoislääkäri Jukka Ollikainen.

Tutkimuskohortti muodostui vuonna 2013 Kuopiossa kodin ulkopuolelle sijoitetusta 138 lapsesta. Heidän tietojaan selvitettiin takautuvasti sekä lastensuojelun että terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Lapsista selvitettiin, oliko terveydenhuolto tietoinen sijoituksen syynä olevasta lastensuojeluongelmasta

Tutkimuksen mukaan se, tietääkö terveydenhuolto lastensuojeluongelmasta, riippuu lapsen iästä. Tätä selittää Ollikaisen mukaan osittain terveydenhuollon määräaikaistarkastusten määrä.

– Lapsen ollessa imeväisiässä perheellä on kontakti lastenneuvolaan lähes kuukausittain, kun taas peruskoulun päättäneillä nuorilla ei ole välttämättä lainkaan kontaktia terveydenhuoltoon. Imeväisten ikäryhmässä näkyvät toisaalta myös ennakolliset, eli jo raskausaikana tehdyt lastensuojeluilmoitukset. Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten yhteydessä perheen ongelmat ovat vaikeampia ja ilmeisempiä kuin muussa lastensuojelussa, tutkija toteaa pohdinnassaan.

Kuka tekee ilmoituksen?

Eniten lastensuojeluilmoituksia teki poliisi ja toiseksi eniten koulu. Päiväkodissa ja terveydenhuollossa sen sijaan tehtiin harvoin lastensuojeluilmoituksia. Tämä siitäkin huolimatta, että kotoa pois sijoitettujen lasten lastensuojelutarve oli havaittu terveydenhuollossa puolessa tapauksista ennen lapsen siirtymistä sijaishuoltoon.

Ollikaisen mukaan mielenterveysongelmasta aiheutuva lastensuojelun tarve tunnistettiin terveydenhuollossa paremmin kuin muut syyt. Myös lapsen hoitosuhde perheneuvolaan tai erikoissairaanhoidon psykiatrian palveluihin paransi terveydenhuollon kykyä tunnistaa lastensuojeluongelma. Samoin lapsen psykiatrisen sairauden vaikeusaste (hoidonporrastuksen kannalta tarkasteltuna) näytti vaikuttavan lastensuojelutarpeen tunnistamiseen.

– Terveydenhuollon ja päivähoidon henkilöstö tarvitsisi rohkaisua raportoida havaituista ongelmista sekä koulutusta lastensuojelun tavoitteista ja keinoista auttaa tukea tarvitsevia perheitä. Näin ongelmiin päästäisiin vaikuttamaan aiemmin ja sijaishuolto ehkä vältettäisiin, Ollikainen sanoo.

Hän myös toteaa, että lastensuojeluongelmien kasvun syynä pidetään lastensuojelun aliresursointia. Tähän on hänen mukaansa kiinnitetty huomiota myös sosiaali- ja terveysministeriössä.

Alkoholi suurin sijoittamisen syy

Yleisin syy lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle oli vanhempien alkoholinkäyttö. Koko aineistossa huoltajan alkoholi- tai mielenterveysongelma tai lapsen käyttäytymisen ongelmat kattoivat 60 prosenttia sijoituksen syistä. Lapseen kohdistuva väkivalta oli sijoituksen syynä melko harvoin, viidessä tapauksessa. Kahdessa tapauksessa sijoituksen syynä oli seksuaalinen hyväksikäyttö.

Sijoituksen syyt riippuivat lapsen iästä. Lastenneuvola- ja peruskouluikäisten lasten tärkeimmät sijoituksen syyt olivat huoltajan päihde- tai mielenterveysongelma. Päihdeongelmasta noin neljäsosa johtui huumausaineiden käytöstä. Yli 15 vuoden ikäisten nuorten sijoituksen tärkein syy oli nuoren käyttäytymisen ongelmat.

Mikä avuksi?

Ollikaisen mukaan yksittäisten lasten sijaishuollon tarvetta voidaan vähentää sekä aikuisten päihdetyön että psykiatristen sairauksien hyvän hoidon avulla. Sekä päihde- että mielenterveystyössä on erityisen tärkeää ottaa huomioon asiakkaan lasten asema ja turvallisuus.

Tutkija myös toteaa, että ulkomaalaistaustaisten perheiden osuus aineistossa korostui. Tähän hänen mielestään voi vaikuttaa esimerkiksi se, että pakolaisuuteen liittyy usein traumoja, jotka heikentävät perheiden hyvinvointia ja vaikeuttavat lasten kasvatusta. Ollikainen uskoo, että lastensuojelun tarvetta voitaisiin vähentää maahanmuuttajien nykyistä paremmalla tuella ja kotouttamisella.

Tutkija huomauttaa myös, että aineisto koostui yhden kaupungin alueesta eikä ole yleistettävissä koko Suomeen. Tutkimusvuonna Kuopion terveydenhuolto kuitenkin toteutti määräaikaistarkastukset valtion neuvoloita sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa koskevan asetuksen mukaisesti – kuten todennäköisesti muuallakin Suomessa tehtiin.

Lue myös:
MLL: Nuoret eivät uskalla kertoa lähiaikuisen tekemästä väkivallasta
Katastrofeja ei voi lailla kieltää

Lähde:
Lääkärilehti 33/15: Lastensuojelun tarpeen tunnistaminen terveydenhuollossa

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi