Tuolileikki tuli sairaalaan

Lääkärien työhuoneet vähenevät sairaaloiden uudistuksissa. Sairaaloiden monitilaratkaisujen hyötyjä ei ole tutkittu.

Tuolileikki tuli sairaalaan Kuva 1 / 1

Naistenklinikalla Helsingissä on tehty remonttia. Leik­kaus- ja anestesiaosastolle on saatu uusia, tehokkaita leikkaussaleja ja tilava taukohuone sisäpihan terasseineen. Päivystäjän soppi kelpaisi oppikirjan esimerkiksi. Vain kansliatilat saavat lääkäreiltä moitteita.

– Aamulla pitäisi tutustua päivän potilaiden tietoihin, mutta tietokonepisteet eivät välttämättä riitä, anestesiologi Antti Väänänen kertoo.

Elektiivisiin gynekologisiin leikkauksiin ja kiireellisiin keisarileikkauksiin keskittyneellä osastolla työskentelee päiväsaikaan yhdeksän anestesiologia. Tietokoneita on saman verran, mutta juuri ennen aamukahdeksaa toimistotöitä tekee vielä yksi tai kaksi päivystäjää.

Konetta ei voi varata päiväksi itselleen, vaan jokaisen lääkemääräyksen tai sähköpostin jälkeen on kirjauduttava ulos. Ja taas uudelleen sisään, neljään ohjelmaan. Aina ei muista kirjautua ulos, jolloin seuraava käyttäjä joutuu buuttaamaan koneen. Ja odottamaan vielä vähän lisää.

Koneet on jaettu kahteen pieneen toimistotilaan, ja niiden lisäksi kellarikerroksessa on huone hiljaista työskentelyä varten. Siitä anestesiologit ovat muokanneet lepotilan takapäivystäjälle, joka on usein paikalla talossa. Sängyn yläpuolella kattoikkunasta loimottaa Helsingin kaupungin katuvalo, mutta riittävän väsyneenä se ei haitanne.

Jököhuoneessa edelleen ahdasta

Naistenklinikan toimistotilat eivät ole niukkuudessaan ainoat. Lääkärilehti kirjoitti keväällä 2014 HUS:n Meilahden tornisairaalan sydäntutkimusasemasta, jossa remontin myllerryksessä lääkärit ­etsivät ahtaassa, tietokoneiden täyttämässä ”jököhuoneessa” vapaata työpistettä aina, kun tarvitsivat potilastietoja tai halusivat tarkistaa kuvantamislöydökset.

Remontin valmistuttua huone jäi ennalleen.

– Tila on edelleen ahdas, mutta 11 työpisteestä löytyy aina vapaa paikka. Sydänasemallahan käydään tekemässä toimenpiteitä. Erikoistuville omaa työpöytää ei aina voida osoittaa, mutta jokaiselle erikoislääkärille on korvamerkitty työpiste joko osaston työhuoneissa tai ”jököhuoneessa”, kertoo ylilääkäri Mika Laine.

Laineen mukaan kardiologeille ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitteilla yhteiskäyttöisiä työpisteitä, vaikka toiminnan kasvaessa ja henkilökunnan lisääntyessä tilaa on Meilahden sydämestä yhä vaikeampi löytää.

Luottamusmies, keuhkosairauksien erikoislääkäri Eeva-Maija Nieminen muistuttaa, että kaikki työtehtävät vaativat asianmukaisen tilan.

– Mitään sairaalassa suoritettavaa ajatustyötä ei voi ylenkatsoa. Ruuhkaisissa ja meluisissa avotiloissa ei ole työrauhaa nimeksikään. Monissa avokonttoreissa käytettävät vastamelukuulokkeet eivät sovi sairaalatyöhön.

12 lastenlääkäriä, neljä paikkaa

Ensi vuonna valmistuvaan Lastensairaalaan rakentuvat HUS:n ensimmäiset varsinaiset monitilatoimistot. Yhteisissä tiloissa työskentelevät kaikki ammattiryhmät, jotka tarvitsevat paikan sellaiseen työhön, jota ei tehdä vastaanottohuoneessa välittömästi potilaan lähdettyä.

Tilat ryhmitellään erikoisaloittain ­kotipesiksi. Esimerkiksi 10–12 lastenlääkärin pesään tulee neljä työpistettä. Hiljaiset tilat erotetaan, samoin puhelutilat.

– Täytyy toivoa, ettei kovin moni puhelin soi samaan aikaan, että kopit riittävät, toteaa Kristiina Aalto, lastenlääkäri ja luottamusmies.

Uusista tiloista on keskusteltu välillä kiivaastikin. Aaltoa mietityttää, miksi sairaalan edullisimmista seinistä tingitään.

Lastensairaalan toiminnallisen suunnittelun projektipäällikkö Pekka Lahdenne painottaa, että edessä on iso työkulttuurin muutos.

– Työt rytmitetään niin, että kaikki eivät ole samaan aikaan tietyssä paikassa taloa. Kyselyillä tehdyn arvion mukaan erikoislääkäri työskentelee omassa toimistohuoneessaan keskimäärin noin 1–1,5 tuntia. Sairaalaan olisi täytynyt rakentaa huomattava määrä pieniä huoneita noin 150 lääkärille, lukuisille erikoistuville ja kymmenille muille asiantuntijoille.

Lahdenteen vierailemissa ulkomaisissa sairaaloissa monitilatoimistot ovat olleet hiljaisia ja rauhallisia.

Aalto toivoo tilaratkaisuihin tarpeeksi joustovaraa.

– Sairaalalääkärillä on paljon erilaista tehtävää. Ex tempore -asioitakin tulee väistämättä eteen. Jatkossa täytyy jokaisen tehtävän kohdalla miettiä, missä tilassa sen suorittaa.

Osa kliinikoista tekee Aallon tapaan tutkimustyötä. Osa luottamuksellista materiaalista on paperilla, mutta laukkukaappiin ei kolmea hyllyllistä mahdu.

Ei näyttöä hyödyistä

HUS:n ja sen suurten omistajakuntien vuonna 2016 laatimassa Pääkaupunkiseudun sairaala-aluevisio 2030 -julkaisussa todetaan, että ”uusiin sairaaloihin rakennetaan nykyään pääsääntöisesti vain yhden hengen potilashuoneita. ­Tämä ratkaisu perustuu tutkimusnäyttöön, jonka mukaan yhden hengen potilashuoneet parantavat laatua ja tuovat myös rahassa mitattavia hyötyjä”.

Sairaaloiden monitilaratkaisujen laatua ja hyötyjä ei sen sijaan ole tutkittu.

– Akuuttia tarvetta olisi, sillä tiloja uudistetaan nyt voimakkaasti. Ei ole olemassa standardiratkaisuja, joita voisi tuoda maailmalta suomalaiseen ympäristöön. Myöskään muusta asiantuntija- ja tietotyöstä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä sairaalatyöhön, toteaa työ- ja organisaatiopsykologi, FT Virpi Ruohomäki Työterveyslaitoksesta.

Monitilatoimistot syntyivät teknologia-alalle liikkuvan työn tarpeisiin. Ruohomäen mukaan näyttää siltä, ettei niiden suunnittelussa ole välttämättä ymmärretty, kuinka paljon asiantuntijoiden työssä on keskittymistä vaativaa tiedon analysointia, ongelmanratkaisua, päätöksentekoa ja raportointia.

– Lääkärin työssä on kyse potilasturvallisuudesta ja vakavista aiheista. Tarvitaan keskeytyksetöntä ja häiriötöntä aikaa, toimiva tila ja toimivat työvälineet. Myös tietojärjestelmien pitäisi palvella työn tekemistä, etteivät ne tuottaisi stressiä.

Jos ympäristö ei tue työntekoa, päätöksentekopaineessa ajattelu kapenee.

Tiloja ihmisten tarpeisiin

Nyt tarvitaan kognitiivisen ergonomian ymmärrystä ja henkilökunnan näkökulmaa. Sairaaloissa monitilatoimistoja käyttävien ihmisten työt pitää analysoida ja kokemusperäinen tieto hyödyntää. Tilojen arviointiin tarvitaan pilottitutkimusta.

Virpi Ruohomäki painottaa, että myös digitaalisen työn maailma kaipaa ihmislähtöistä ajattelua. Mahdollisuus personoida tilaa tuo työhön inhimillisyyttä ja yhteisöllisyyttä.

Hän muistuttaa, että monitilatoimisto on väljä käsite.

– Olisi hyvä miettiä, voisiko sairaalalääkäreille luoda elvyttäviä tiloja, paikkoja, joissa palautua hetken verran. Sellaisiakin tarvitaan.

Meilahden kampuksella saneeraus- ja rakennustyöt kestävät vielä vuosia.

Jos ympäristö ei tue työntekoa, päätöksen­teko­paineessa ajattelu kapenee.”

– Sohva, jossa saisi päivystysvuorossa jalkoja ylös sekä lukulaite lääketieteellisiä lehtiä varten, anestesiologi Helena Puro pohtii toiveita.

– En halua jättää potilasta leikkaussaliin ja lähteä toiseen kerrokseen, sillä ei minua sieltä kukaan nopeasti löydä, anestesiologi Antti Väänänen kommentoi toimistotilojen sijoittamista eri kerroksiin.

Naistenklinikan saneerattu leikkaus- ja anestesiaosasto avattiin maaliskuussa 2017. Kesäaikaan työpisteet riittivät hyvin.

Jaana Ahlblad

Kuva: Mikko Käkelä

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi