Normaaliin vanhenemiseen voi kuulua muistin heikkenemistä, jolla ei ole vaikutusta toimintakykyyn arjessa. Tavallista ikääntymistä merkittävämpi tiedonkäsittelyongelma, lievä kognitiivinen heikentyminen, voi aiheuttaa haittaa varsinkin työelämässä.
Tiedonkäsittelyongelmien lisääntyessä merkittävästi jo työikäisillä on erityisen tärkeää löytää mahdollinen alkava muistisairaus, kirjoittavat Satu Winqvist ja Virpi Moilanen Lääkärilehdessä. Tutkimukset aloitetaan joko perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa. Ensisijaista on erottaa tiedonkäsittelyn ongelmien taustalta ns. sekundaariset tekijät, kuten masennus, unettomuus ja päihteiden käyttö.
Haastattelun tueksi on tarjolla useita haastattelu- ja kyselylomakkeita ja seulontamenetelmäksi suositellaan CERAD-tehtäväsarjaa – pelkkä MMSE (Mini-Mental State Examination) ei riitä.
Näiden perusteella muistioireinen henkilö ohjataan tarkempiin tutkimuksiin muistipoliklinikoille, joissa tehdään neuropsykologinen tutkimus ja muut tarvittavat tutkimukset. On silti tärkeää, että perusterveydenhuollossa on tieto muistisairauksiin liittyvistä kognitiivisista oireista.
Työikäiset tutkitaan neurologian yksiköissä ja iäkkäämmät potilaat geriatrian yksiköissä. Neuropsykologisella tutkimuksella kartoitetaan tiedonkäsittelyn kaikki eri osa-alueet ja otetaan kantaa mahdollisen muistisairauden etiologiaan, työkykyyn ja ajokykyyn. Neuropsykologisten oireiden kirjo ja ajoittumisjärjestys voivat antaa viitteitä siitä, mistä muistisairaudesta on kyse.
Uusia muistisairaustapauksia ilmaantuu Suomessa vuosittain arviolta 14 500, ja niistä noin 7 000 on työikäisillä diagnosoituja eteneviä muistisairauksia. Noin 200 000 suomalaisella tiedonkäsittelytoiminnot on todettu lievästi heikentyneiksi, ja 100 000 kärsii lievästä ja 93 000 vähintään keskivaikeasta muistisairaudesta.
Muistisairauden ensimmäiset oireet voivat olla muutakin kuin muistivaikeuksia ja uuden oppimisen vaikeutta, esimerkiksi visuaalisen hahmottamisen ongelma, esineiden käytön vaikeutuminen, käyttäytymisen ja persoonallisuuden muuttuminen, paranoidisuus tai masennus. Jos näiden oireiden ei tunnisteta liittyvän etenevään muistisairauteen, diagnoosi voi viivästyä potilaan ohjautuessa selvittelyihin väärille terveydenhuollon erikoisaloille.
Lähde: Winqvist S, Moilanen V. Muistihäiriöpotilaan kognition tutkiminen – muutakin kuin MMSE. Suom Lääkäril 2017;72:1073–8.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.
