Aikuisten internetriippuvuus on vakava vaiva

Aikuisten internetriippuvuus on vakava vaiva Kuva 1 / 1

Yksityisten ja julkisten palvelujen siirtyessä yhä enemmän verkkoon on valmius käyttää internetiä mainittu jopa nykyajan kansalaistaidoksi ja digisyrjäytymisen uhkaavan nettitaidotonta. Nykyajan Homo ludens leikkivä ihminen tyydyttää pelaamis- ja leikintarpeitaan digitaalisesti raha-, äly-, taistelu- ja seurapeleillä. Internetin käyttö voi kuitenkin olla haitallista, jos verkon käyttö ei enää sisällöllisesti tai ajankäytöllisesti ole itse hallittavaa ja tarpeen mukaista.

Vuonna 2013 internetiä käytti 16–34-vuotiaista 100 %, 34–75-vuotiaista 86 % ja yli 75-vuotiaistakin jo neljännes. Aikuisväestöstä noin 70 % käyttää sosiaalisen median yhteisöpalveluja lähes päivittäin (1). Valtaosa väestöstä käyttää internetiä vapaa-ajallaan tarkoituksenmukaisesti, ja irrottautuminen verkosta nukkumaanmenon, harrastuksien tai vaikkapa perheen ruokailun ajaksi onnistuu tällöin helposti.

Haitallinen internetin käyttö voidaankin määritellä kyvyttömyydeksi kontrolloida omaa internetin käyttöä, vaikka siitä koituisi negatiivisia seurauksia psyykkisinä oireina, sosiaalisina haittoina tai kielteisenä vaikutuksena työ- ja opiskelukykyyn (3,4,5). Kyse ei tällöin ole vain internetissä vietetystä ajasta, vaan myös sen altistavuudesta sosiaalisille haitoille ja terveysriskeille.

Mikä internetriippuvuus?

Internetiä haitallisesti käyttävä voi kokea pakonomaista tarvetta vierailla seksisivustoilla, tarkistaa sosiaalisen median päivityksiä tai pelata yli varojensa. Riippuvuus ja kontrollikyvyn vaikeudet kohdistuvat tällöin mahdollisuuteen kokea jännitystä ja mielihyvää anonyymisti tai paeta arkitodellisuutta ja vaikeiden tunnekokemusten käsittelyä virtuaalimaailmaan (4,6).

Internetriippuvuuden kriteereissä on painotettu sen yhtäläisyyttä impulssikontrollin häiriöiden ja muiden toiminnallisten riippuvuuksien kanssa (3,4). Potilas voi todeta, että hän pelaa verkossa rahapelejä tai pettää kumppaniaan, mutta tekisi niin muilla keinoin, ellei käytössä olisi internetiä.

Käsitystä internetriippuvuudesta aivotoiminnan häiriönä tukevat neuropsykologiset, erityisesti aivojen prefrontaalilohkon toimintaa ja itsesäätelyprosesseja koskevat tutkimukset (3,5). Osa tutkijoista taas määrittelee internetriippuvuuden depressioon tai ahdistuneisuuteen liittyväksi oireeksi ja seuraukseksi, ei erilliseksi häiriöksi (3).

Käytännössä potilaan ja hoitavan työntekijän on yhdessä määriteltävä, mistä juuri tämän potilaan ongelmassa on kyse: onko se esimerkiksi pornoriippuvuutta, jonka näyttämönä internet toimii, vai haastavasta arjesta pakenemista surffailuun virtuaalimaailmassa. Jos omassa internetin käyttössä on elämää haittaavia piirteitä, kannattaa asia mainita omalle lääkärille.

Internetriippuvuus yhteydessä miessukupuoleen

Internetin haitallisen käytön on arvioitu olevan jo vakava maailmanlaajuinen kansanterveysriski, mutta toistaiseksi sitä ei ole sisällytetty kansainvälisiin tautiluokituksiin, sillä epidemiologinen tutkimusnäyttö on riittämätön ja diagnostisissa kriteereissä on ristiriitaisuuksia (3,4,6).

Esimerkiksi Kuss ym. (10) löysivät meta-analyysissään 21 eri menetelmää internetriippuvuuden arviointiin. Olennaisimmiksi kriteereiksi osoittautuivat internetin pakonomainen käyttö, käytön negatiiviset seuraukset sekä internetin keskeisyys elämässä. Internetriippuvuus oli yhteydessä etenkin miessukupuoleen, naimattomuuteen, taloudellisiin ongelmiin, depressioon, sosiaalisen tuen puutteeseen, päihdeongelmiin sekä impulsiivisuuteen (8,10).

Suomessa internetin haitalliseksi koettua käyttöä on selvitetty korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa vuonna 2012 (11). Internetiä vapaa-ajallaan yli 35 tuntia viikossa käytti 13 % miesopiskelijoista ja 5 % naisopiskelijoista (Pesonen T ja Tossavainen M, julkaisematon tutkimus). Heidän kokemuksensa omasta hyvinvoinnistaan oli jokaisella osa-alueella huonompi kuin muiden kyselyyn vastanneiden.

Internetin haitallinen käyttö on tullut esille myös rahapeliongelmien Peluuri-verkkopalvelussa. Vuonna 2013 ensi kertaa apua hakeneista jo 51 % ilmoitti pelanneensa ensisijaisesti verkossa, ja osuus oli parissa vuodessa kaksinkertaistunut (12).

Riippuvuuden purkuun pienin askelin

Internetriippuvuus ei yleensä ole syy, jonka vuoksi potilas hakeutuu terveyspalveluihin (4,7). Nukahtamisvaikeudet, rannekivut, päänsärky, hartiaseudun kivut, masennus tai yleistynyt ahdistuneisuus ovat esimerkkejä ongelmista, jotka saattavat liittyä internetriippuvuuteen. Lääkäri saattaa kysyä riippuvuuden mahdollisuudesta edellä mainittujen oireiden takia. Kysymyksestä ei pidä loukkaantua. Lääkäri haluaa vain auttaa ja selvittää syyt oireiden taustalla.

Internetriippuvuuden hoidon keskiössä on internetin käytöstä puhumisen mahdollistaminen potilaalle sekä potilaan motivointi ja ohjaus pienin askelin purkamaan riippuvuutta ylläpitävää toimintaa ja rutiineja. Usein jo asiasta kysyminen toimii interventiona ja vahvistaa toivoa muutoksen mahdollisuudesta. Tarvittaessa potilaan voi ohjata pidempikestoiseen hoitoon esimerkiksi A-klinikalle tai mielenterveyspalveluihin.

Tutkimusnäyttö hoidoista on vielä vähäistä (13). Psykologisista ja farmakologisista hoidoista kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä essitalopraami- ja naltreksonilääkehoito ovat osoittautuneet melko tehokkaiksi etenkin internetiin käytetyn ajan vähentämisessä sekä riippuvuusoireiden ja niihin liittyvän ahdistuneisuuden hoidossa (3,5,6,13). Useimmiten internetin haitallinen käyttö vähenee luonnostaan, kun siihen johtaneet tai käyttöä ylläpitävät muut oireet ja ongelmat, kuten ahdistuneisuus, helpottuvat hoidon tai luontaisen paranemisen kautta.

Internet on mainio arjen työkalu ja väline globaaleihin yhteyksiin ja tiedonhankintaan. Haitallisenkaan käytön hoidossa tavoitteena ei voi olla nettiabsolutismi, vaan kohtuullinen ja haitallisista käyttösovelluksista irti oleva internetin käyttö.

Riippuvuus testejä löytyy täältä.

Kirjoittanut:
Marjo Tossavainen
FT, psykologi, psykoterapeutti
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö

Kuva:
Panthermedia

Lähteet:
1. Tilastokeskuksen kotisivut. Tiede, teknologia ja tietoyhteiskuntatilastot vuodelta 2013. http://www.stat.fi/til/sutivi/index.html
2. Kupiainen R, Kotilainen S, Nikunen K , Suoninen A, toim. Lapset netissä. Puheenvuoroja lasten ja nuorten netin käytöstä ja riskeistä. Mediakasvatusseura, Helsinki 2013. http://www.mediakasvatus.fi/files/ISBN978-952-67693-3-2.pdf
3. Cash H, Rae CD, Steel AH, Winkler A. Internet addiction: A brief summary of research and practice. Curr Psychiatry Rev 2012;8:292–8.
4. Spada MM. On overview of problematic internet use. Addict Behav 2014;39:3–6.
5. Brand M, Young KS, Laier C. Prefrontal control and internet addiction: A theoretical model and review of neuropsychological and neuroimaging findings. Front Hum Neurosci 2014;8:375. doi: 10.3389/fnhum.2014.00375. eCollection 2014. Review.
6. Korkeila J. Internetriippuvuus – milloin haitalliseen käyttöön pitää puuttua? Duodecim 2012;128:741–8.
7. Young K ja Nabuco de Abreu C, toim. Internet Addiction. A handbook and guide to evaluation and treatment. John Wiley & Sons, USA 2011
8.Korkeila J, Kaarlas S, Jääskeläinen M, Vahlberg T, Taiminen T. Attached to the web--harmful use of the Internet and its correlates. Eur Psychiatry 2010;25:236–41.
9. Davis RA. A cognitive behavioral model of pathological internet use. Computers in Human Behavior 2001;17:187–95.
10. Kuss DJ, Griffiths MD, Karila L, Billieux J. Internet addiction: A systematic review of epidemiological research for the last decade. Curr Pharm Des 2014;20:4026–52.
11. Kunttu K, Pesonen T. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47, 2013.
12. Peluuri.fi. Maksuton palvelukokonaisuus pelaajille, heidän läheisilleen ja työssään pelihaittoja kohtaaville. Toiminnan vuosiraportti vuodelta 2013. http://www.peluuri.fi/tietopankki/peluuri-info/peluurin-vuosiraportit/peluurin-vuosiraportti-2013
13. Winkler A, Dörsing B, Rief W, Shen Y, Glombiewski JA. Treatment of internet addiction: a meta-analysis. Clin Psychol Rev 2013;33:317–29.

Oletko jo lukenut nämä?