Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosi verinäytteestä?

Tutkijat mittasivat solujen sähköisten ominaisuuksien muutoksia ja havaitsivat selvän eron kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien ja terveiden verrokkien välillä.

Kroonisen väsymysoireyhtymän diagnoosi verinäytteestä? Kuva 1 / 1

Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä on kehittänyt menetelmän, jolla ehkä voitaisiin diagnosoida krooninen väsymysoireyhtymä verinäytteen perusteella. Menetelmä perustuu yksitumaisten valkoisten verisolujen reagointiin, kun niitä ­pidetään suolapitoisessa liuoksessa. Solut joutuvat kuluttamaan paljon energiaa, kun ne yrittävät säilyttää elektrolyyttitasapainonsa suolaisessa ympäristössä. Tällä koetetaan mallintaa kroonisesta väsymysoireyhtymästä kärsi­vien henkilöiden kokemaa rasituksen jälkeistä huonovointisuutta.

Tutkijat mittasivat solujen sähköisten ominaisuuksien muutoksia ja havaitsivat selvän eron kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien ja terveiden verrokkien välillä. Vaikeasta väsymysoireyhtymästä kärsivien soluista mitattu impedanssin muutos poikkesi verrokeista enemmän kuin kohtalaisesti oireilevien.

Tutkijoiden mukaan heidän menetelmästään voisi ­tulla helppokäyttöinen diagnostinen testi nykyisin käytettävien oireisiin perustuvien kriteerien tueksi.

HUS:n toiminnallisten oireyhtymien hoitoa pohtivan työryhmän puheenjohtaja ylilääkäri Risto Vataja pitää ­tutkimusta tärkeänä mutta saatuja tuloksia vasta alusta­vina, kunnes ne toistetaan ja varmistetaan.

– Tutkimukset tulee toistaa myös muissa potilasryhmissä, kuten masentuneilla tai muusta syystä fyysisesti vähän aktiivisilla. Muuten ei voi olla varma, että löydös liittyy nimenomaan krooniseen väsymysoireyhtymään.

Vataja muistuttaa myös, että tulokset eivät edelleenkään kerro kroonisen väsymysoireyhtymän etiologiasta.

Tutkimuksessa käytettiin kahdenkymmenen kroonista väsymys­oireyhtymää sairastavan ja 20 verrokin verinäytteitä. Se julkaistiin PNAS-tiedelehdessä (Esfandyarpour R ym. 2019. www.pnas.org/cgi/doi/10.1073/pnas.1901274116).

Kirjoittaja
Pertti Saloheimo

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 19/2019.

Oletko jo lukenut nämä?