Miten arvioida nuoren työkykyä?

Miten arvioida nuoren työkykyä? Kuva 1 / 1

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt alkavat usein jo lapsuudessa, ja useimmiten ennen 24 vuoden ikää. Ne aiheuttavat maailmanlaajuisesti suurimman osan 10–24-vuotiaiden toimintakyvyn merkittävästä heikkenemästä.

On arvioitu, että vuositasolla jopa neljännes nuoruusikäisistä kärsii mielenterveyden häiriöistä.

Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt olivat pääasiallinen suomalaisnuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syy (80 prosentilla 16–24-vuotiaista) vuonna 2012. Sitä vanhemmilla mielenterveyden häiriöiden osuus oli 39 prosenttia.

Mielenterveyden häiriöt rajoittavat nuorten työkykyä

Nuorten psykiatriset häiriöt voivat olla jo lapsuudessa alkaneita oirejatkumoita tai nuoruudessa alkaneita oiretiloja. Psyykkinen kuormittuneisuus ilmenee usein psykosomaattisina oireina, joille nuoruusikäinen on erityisen altis jo kehityksellisten tekijöiden vuoksi eläessään rajun fyysisen muutoksen aikaa. Vanhempien avioero, perheongelmat ja huono koulumenestys altistavat näille oireille.

Vakavaa mielenterveyden häiriötä potevan nuoren normatiivinen kehitys on aina häiriintynyt. Ero saattaa kuitenkin olla vähäinen häiriintyneen ja iänmukaisen kehityksen välillä. Esimerkiksi aktiivisinta irtaantumisvaihetta elävä nuori voi ohimenevästi ilmentää ongelmiaan käytöshäiriöoireilla. Joskus käytöshäiriö on pitkällinen, se ilmenee nuoruusiän myöhemmissä vaiheissa tai estää nuoruusiän kehitystä esimerkiksi siten, että nuori ei pysty muodostamaan rakentavia ikätoverisuhteita, käymään koulua ja itsenäistymään. Tällöin oireet kertovat vakavammasta häiriöstä.

Psyykkisen sairauden aiheuttama toimintakyvyn heikkeneminen on aina yksilöllistä ja siihen vaikuttavat oirekuvan lisäksi monet muut psykososiaaliset tekijät. Esimerkiksi masennuksen, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet eivät välttämättä aiheuta toimintakyvyn heikkenemistä.

Nuorilla enenevästi Kelan etuuksien käyttöä

Kela on myöntänyt nuorille työkyvyttömyyseläkkeitä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella vuonna 2012 noin 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004 – myöntöratkaisujen määrä kasvoi em. vuosien välillä 1 050:stä 1 380:een. Kasvutrendi tosin näyttää viime vuosina katkenneen.

Vuoden 2012 lopussa Kelan mielenterveys­perusteisella työkyvyttömyyseläkkeellä oli noin 
5 100 tämän ikäryhmän nuorta, eli noin 0,9 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä.

Yleisimmät syyt olivat älyllinen kehitysvammaisuus (F70–79), mielialahäiriöt (F31–33) sekä psykoottiset häiriöt, kuten skitsofrenia (F20–29). Alkoholi- ja päihdediagnoosit ovat harvinaisia nuorten työkyvyttömyyden taustalla, mutta mahdollisesti alidiagnosoituja muiden mielenterveyshäiriöiden taustalla.

Myös mielenterveyssyihin perustuvia sairauspäivärahakausia on nuorilla alkanut yhä useammin – kasvua on ollut erityisesti mielialahäiriöiden perusteella alkaneissa sairauspäivärahakausissa. Samoin nuoren kuntoutusrahaa on myönnetty mielenterveyden häiriöiden perusteella kymmenen viime vuoden aikana kasvavassa määrin. Nuoren kuntoutusrahaa on myönnetty erityisen paljon psyykkisen kehityksen häiriöiden ja älyllisen kehitysvammaisuuden perusteella.

Myös ammatillista kuntoutusta sekä kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrät ovat kasvaneet. Kuntoutuspsykoterapian myöntöpäätöksissä näkyy selvä kasvu vuonna 2011, jolloin psykoterapia tuli Kelan järjestämisvastuun piiriin. Tätä ennen sitä oli myönnetty Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena.

Lääkärin rooli psykiatrisessa toiminta- ja työkyvyn arviossa

Toimintakyvyn arvio perustuu esitietoihin, kliinisiin havaintoihin ja muihin tutkimuslöydöksiin. Se on lääkärin arvio siitä, kuinka nuori selviytyy jokapäiväisestä elämästään ja työstään.

Hoitavalla lääkärillä on tärkeä rooli asiantuntijana lausuntoja laadittaessa ja vakuutuslääkärillä niitä arvioitaessa.

Psyykkisten oireiden lisäksi on keskeistä kuvata sitä, miten psyykkinen oireilu vaikuttaa päivittäiseen ja muuhun toimintakykyyn.

Tietoa psyykkisistä oireista ja käytöksestä sekä koulumenestyksestä on hyvä koota usealta taholta (nuori itse, vanhemmat, koulu, viranomaiset), mutta nuorta tulee aina haastatella myös kahden kesken. Nuoret kuvaavat mieliala- ja ahdistusoireitaan sekä toimintakykyään suhteellisen luotettavasti, mutta käytösoireista kertominen on epäluotettavampaa.

Toiminta- ja työkyvyn arviossa on nuoren kuvaileman psyykkisen oireiston lisäksi oleellista kartoittaa myös hänen ajankohtainen nuoruuskehitysvaiheensa ja huomioida psyykkisen oireilun vaikutus siihen. Onko koulunkäynti tai opiskelu vaikeutunut, ovatko ikätasoiset kaverisuhteet heikentyneet tai perhesuhteet kärjistyneet?

Sairauden vaikeusaste ja hoitomahdollisuudet vaikuttavat väistämättä toimintakykyyn, ja ne tulee kuvata. Nuoren diagnostista arviota vaikeuttaa se, että kasvu ja kehitys ovat nuoruudessa nopeita, häiriöt ilmaantuvat nuoruudessa yleensä ensi kertaa, ja ne voivat olla oirekuvaltaan epätyypillisiä.

Työkyvyn ja ammatillisen kuntoutuksen arvioinnin erityispiirteitä

Varhain alkavissa vaikeissa mielenterveyshäiriöissä työelämään kiinni pääseminen vaatii usein koulun, erikoissairaanhoidon, Kelan sekä työ- ja elinkeinotoimistojen yhteistyötä.

Kelan kuntoutuslainsäädäntö uudistui vuoden 2014 alussa, ja sen tavoitteena on mahdollistaa entistä varhaisemmin ja lievemmin kriteerein ammatillinen kuntoutus nuorille.

Nuoren on mahdollista päästä ammatilliseen kuntoutukseen, jos hänen psyykkinen vointinsa on vakaantunut. Tällöin hoito ja ammatillinen kuntoutus yhdessä tukevat toipumista. Kuntoutuksen pitää olla tarkoituksenmukaista, eli sen tulee auttaa työelämään pääsemistä ja työuran pidentämistä.

Eri ammattitutkinnoissa asetetaan vaatimuksia psyykkiselle terveydentilalle ja päihdekäytölle. Epäonnistuneen alanvalinnan jälkeen voidaan nuori ohjata uuden ammattialan valinnassa mielenterveyttä suojaaviin ratkaisuihin.

Uudelleenkoulutukseen ohjattaessa täytyy varmistaa, että kuntoutujan psyykkiset ja kognitiiviset voimavarat riittävät koulutukseen ja että tulevan työn vaatimukset vastaavat kuntoutujan toimintakykyä. Vaikeammat psykiatriset sairaudet aiheuttavat työkyvylle rajoitteita, jotka on otettava huomioon jo ammatinvalinnassa esimerkiksi työn psykofyysisen rasittavuuden osalta.

Yksinäinen työskentely saattaa olla vaikeaa masentuneelle nuorelle ja jotkin persoonallisuushäiriöt voivat aiheuttaa ongelmia työskenneltäessä vaativassa sosiaalisessa vuorovaikutuskentässä. Syömishäiriöt saattavat vaikeutua ulkonäköä esille tuovissa ammateissa. Vuorotyö ei sovellu kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai psykoosia sairastaville.

Oppisopimuskoulutus ja muut käytännönläheiset ammattiopinnot saattavat sopia mielenterveyskuntoutujille, joilla on heikompi oppimiskyky ja vähäisempi koulutustausta. Nuorelle voidaan myös myöntää Kelan kuntoutuksena koulutuskokeilujakso alan soveltuvuuden arvioimiseksi.

Kelan etuuksissa kuntoutuksen näkökulma

Kun nuoren työkyky todetaan heikentyneeksi, kuntoutusetuudet (ammatillinen kuntoutus ja nuoren kuntoutusraha, kuntoutusraha tai eläkkeensaajan kuntoutusraha) ovat ensisijaisia työkyvyttömyysetuuksiin nähden (kuntoutustuki, työkyvyttömyyseläke).

Ammatillisten kuntoutustoimenpiteiden tulisi käynnistyä riittävän varhain, ja nuoren tulisi saada niiden ajalle riittävä hoidollinen tuki.

Jo eläkkeellä olevan työelämään paluun helpottamiseksi on mahdollista jättää eläke lepäämään jopa kahdeksi vuodeksi työelämässä pärjäämisen varmistamiseksi.

Parempaan suuntaan

Asiantuntevaan nuorisopsykiatriseen hoitoon pääsy vaihtelee alueittain, ja koko nuorten hoidon palvelujärjestelmässä olisi tehostamisen tarvetta. Meillä olisi tarvetta nuorten työkyvyn arviointiin erikoistuneille moniammatillisille yksiköille, joilla olisi erityisosaamista nuoren ammatillisessa kuntoutuksessa.

Nuoren psykiatrisen työkyvyn arvioinnin osana ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatiminen ja ammatillinen kuntoutuminen on pitkällinen ja työläs prosessi. On tärkeää, että lääkärit ovat tietoisia erilaisista ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksista ja ohjaavat sekä tarvittaessa motivoivat nuorta potilasta näihin.

Kun nuoren mielenterveyden häiriö vaikuttaa pitkäaikaiselta, olisi hyödyllistä kertoa hänelle psyykkisten rajoitteiden merkityksestä työelämässä. On hyvä muistaa, että myös eläkkeellä tai kuntoutustuella olevan on nykyään mahdollista ilmoittautua työnhakijaksi ja saada työttömille tarkoitettuja palveluja.

Tuettu työllistyminen työhönvalmentajan tuella saattaisi tarjota mahdollisuuksia vaikeistakin mielenterveyden häiriöistä kärsivien työllistymiselle. Eläkkeen lepäämään jättämistä käytetään edelleen erittäin vähän työhön paluun tukemisessa, vaikka se antaakin mahdollisuuden kokeilla työelämässä pärjäämistä jopa kahden vuoden ajan ilman vaaraa eläke-etuuden menettämistä, mikäli työssä ei jaksaisikaan.

Sairauspäivärahakausien ja työkyvyttömyyseläkkeiden kasvun tasaantumisen ja kuntoutuksen jatkuvan yleistymisen perusteella näyttäisi siltä, että nuoren psyykkinen oireilu tunnistetaan ja diagnosoidaan varhemmin ja Kelan kuntoutusmahdollisuuksia käytetään enemmän kuin aikaisemmin. Nuorten työkykyyn vaikuttavista taustatekijöistä sekä kuntoutustoimenpiteiden tehokkuudesta on edelleen hyvin vähän tutkimustietoa, ja lisää tutkimusta tarvittaisiin.

Julkaistu Lääkärilehdessä 23/14. Alkuperäinen artikkeli liitteessä.

Kirjoittaneet:
Hannele Heilä,
LT, psykiatrian erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri, Kela
Jenni Blomgren
VTT, erikoistutkija
Kela
Kirsi Vainiemi
LL, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri
Kela

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi