Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti Kuva 1 / 1

Levossa ilmaantuvan vapinan, lihasjäykkyyden, liikkeiden hitauden ja tasapainovaikeuksien taustalla saattaa olla Parkinsonin tauti. Tautiin sairastutaan keskimäärin 58–60-vuotiaana.

Englantilainen lääkäri James Parkinson kuvasi sairauden pääoireet vuonna 1817. Keksijänsä nimi taudille annettiin vasta myöhemmin – Parkinson itse käytti sairaudesta nimeä täristyshalvaus.

Ihmisen liikkeitä säätelevät aivojen tyvitumakkeet, joihin mustatumakkeen hermosolut vaikuttavat. Parkinsonin taudissa mustatumakkeen hermosolut tuhoutuvat, jolloin tyvitumakkeet eivät saa niistä oikeita viestejä. Tämän takia liikkeiden säätely häiriintyy. Näiden aivoissa sijaitsevien hermosolujen toimintaa välittää dopamiini-niminen aine. Parkinsonin taudissa sen määrä vähenee.

Oireet

Parkinsonin taudin liikeoireet alkavat hitaasti kuukausien ja vuosien kuluessa usein ensin toisella puolen kehoa. Sairauden edetessä hermotuho laajenee. Vähitellen ilmaantuu liikehäiriöiden lisäksi muitakin aivoperäisiä oireita, kuten puheen ja nielemisen vaikeutumista. Puheeseen vaikuttaa osin myös tautiin liittyvä kuolaaminen, joka johtuu heikentyneestä nielemistoiminnasta. Usein taudin edetessä potilaat ovat väsyneitä, kasvot käyvät ilmeettömiksi, seisomaan nouseminen vaikeutuu, käsiala pienenee ja kirjoittaminen käy yhä vaikeammaksi. Kävely on töpöttävää.

Muita mahdollisia oireita ovat masennus ja ahdistus, unihäiriöt, hahmotushäiriöt, ihon rasvoittuminen, virtsaamisen ja ulostamisen häiriöt, impotenssi ja laihtuminen. Pitkälle edettyään tauti voi aiheuttaa muistihäiriöitä ja dementiaa.

Toteaminen

Neurologi (hermoston sairauksien erikoislääkäri) tekee taudinmäärityksen lääkärintarkastuksen ja potilaan kuvaamien oireiden perusteella. Tautia ei voi todeta millään kokeella eikä kuvauksella. Usein neurologi suosittaa aivojen kuvausta, mutta tällöin tarkoitus on sulkea pois muiden aivosairauksien mahdollisuus.

Hoito ja ennuste

Käytettävissä on useita eri lääkkeitä, jotka valitaan yksilöllisesti potilaan iän, taudin vaikeusasteen ja mahdollisten muiden sairauksien perusteella. Lääkehoidon suunnittelusta vastaa neurologi. Keskeinen lääke on levodopa, jota lähes kaikki potilaat käyttävät jossain sairauden vaiheessa. Lääkitystä joudutaan ajan mittaan lisäämään, sillä lääkkeiden teho vähenee sairauden edetessä. Millään hoidolla ei sairautta voi parantaa tai sen etenemistä pysäyttää. Lähes kaikki potilaat saavat apua lääkityksestä oireisiinsa.

Erityistapauksissa voidaan harkita aivoihin kohdistuvia leikkauksia.

Taudin etenemisnopeutta ei voi ennustaa. Toisilla potilailla tauti etenee hitaasti useiden kymmenien vuosien aikana, toisilla taas nopeasti.

Työ- ja toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus on tärkeää kaikille Parkinsonin tautiin sairastuneille. Kuntoutuksessa käytetään liikuntaa ja fysioterapiaa. Tutkimusten mukaan potilaat hyötyisivät myös toiminta- ja puheterapiasta. Hyvän kuntoutuksen avulla työikäisten potilaiden työura voi jatkua ja kaikkien potilaiden elämänlaatu paranee. Kuntoutus on suunniteltava yksilöllisesti, koska oireet painottuvat eri potilailla eri tavoin.

Suomessa toimii useita alueellisia Parkinson-potilasjärjestöjä, jotka kuuluvat Suomen Parkinson-liittoon. Liiton internetsivuilla (www.parkinson.fi) on runsaasti tietoa sekä potilaille että omaisille.

Kuva: Jaan Seitsara

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi