Vakava masennus on useiden seurantatutkimusten ja rekisteritutkimusten perusteella pitkään tunnistettu muistisairauden itsenäiseksi riskitekijäksi. Varsinkin vanhuksilla masennustila on usein muistisairauden ensimmäinen oire (11 Kuring J, Mathias J, Ward L. Risk of dementia in persons who have previously experienced depression, anxiety, or PTSD: a systematic review and meta-analysis. J Affect Dis 2020;274:247–61.).
Hieman uudempi havainto on, että myös vaikea ahdistuneisuus, mukaan lukien traumaperäinen stressihäiriö sekä unihäiriöt (22 Xu W, Tan C-C, Zou J-J ym. Sleep problems and risk of all-cause cognitive decline or dementia: an updated systematic review and meta-analysis. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2020;91:234–44.,33 Santabárbara J, Lipnicki D, Villagrasa B ym. Anxiety and risk of dementia: Systematic review and meta-analysis of prospective cohort studies. Maturitas 2019;119:14–20.), todennäköisesti lisäävät myöhemmin muistisairauden vaaraa. Tämä on todettu useissa rekisteritutkimuksissa ja prospektiivisissa kohorttitutkimuksissa.
Assosiaatiot näiden häiriöiden ja muistisairauden välillä ovat todennäköisesti monitekijäisiä, mutta pitkäkestoinen stressi haitallisine neuroimmunologisine ja neuroendokrinologisine seurauksineen lienee yksi keskeisistä yhdistävistä mekanismeista (44 Hayley S, Hakin A, Albert P. Depression, dementia and immune dysregulation. Brain 2021;144:746–60.).
Kliinikkoja, potilaita ja potilaiden omaisia on viime vuosina huolestuttanut useassa prospektiivisessa tutkimuksessa esiin tullut ja kohtalaista julkisuutta saanut havainto, jonka mukaan uni- ja ahdistuneisuuslääkkeiden käyttö lisää muistisairauden vaaraa (55 Zhong G, Wang Y, Zhang Y ym. Association between benzodiazepine use and dementia: a meta-analysis. PLoS One 2015;10:e0127836). Samankaltaisia julkaisuja on masennuslääkkeisiin liittyvästä muistisairausvaarasta (66 Kodesh A, Sandin S, Reichenberg A ym. Exposure to antidepressant medication and the risk of incident dementia. Am J Geriatr Psychiatry 2019;27;11:1177–88.). Tapaus-verrokkiasetelmassa ei kuitenkaan voida tehdä varmoja päätelmiä kausaliteetista.
Systemoidussa katsauksessa ja meta-analyysissä AlDawsari ym. (77 AlDawsari A, Bushell TJ, Abutheraa N ym. Use of sedative-hypnotic medications and risk of dementia: A systematic review and meta-analysis. Br J Clin Pharmacol 2022;88:1567–89.) selvittivät ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoidossa käytettyjen lääkeryhmien (bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset unilääkkeet, masennuslääkkeet, epilepsialääkkeet ja psykoosilääkkeet) käytön yhteyttä muistisairausriskiin. Tutkimus perustui 35 julkaisuun, joihin oli osallistunut yhteensä 4 257 670 henkilöä.
Ensimmäisessä analyysissä havaittu lisääntyneeseen muistisairausriskiin viittaava löydös bentsodiatsepiineja käyttäneillä hävisi, kun herkkyysanalyyseissä poistettiin tutkimukset, joissa potilaiden iän vaikutusta ei ollut huomioitu, tai kun poistettiin tutkimukset, joissa ei ollut huomioitu bentsodiatsepiinien käytön ja muistisairauden ilmaantumisen välistä aikaa. Näillä poistoilla vähennetään todennäköisyyttä sille, että lääkkeitä on käytetty muistisairauden oireiden hoitoon.
Tutkijoiden mukaan dementiariski ei ollut lisääntynyt muissakaan mainituissa lääkeryhmissä.
Todennäköisin selitys bentsodiatsepiinien ja masennuslääkkeiden käytön sekä muistisairauteen sairastumisen yhteydelle onkin se, että lääkitys on aloitettu mieliala- tai unihäiriöoireisiin, jotka ovat joko myöhemmin puhkeavan muistisairauden tunnistamattomia ensioireita tai jotka liittyvät riskitekijänä myöhemmin ilmaantuvaan muistisairauteen.
Syy-seuraussuhteen selvittämiseksi esimerkiksi bentsodiatsepiinien käytön ja kehittyvän muistisairauden välillä tarvitaankin lisää tutkimuksia, joissa seuranta-ajan tulisi olla vähintään viisi vuotta.
Pitkäaikaista bentsodiatsepiinien käyttöä etenkään vanhusten unettomuuden tai ahdistuneisuuden hoidossa ei yleensä voi suositella niihin liittyvien riskien, kuten kognitiivisten oireiden tai kaatumisvaaran vuoksi. Toisaalta myös yleisesti turvallisina pidettyjen masennuslääkkeiden käyttöön liittyy vanhuksilla riskejä, kuten kaatumisvaara (88 Woolcott JC, Richardson KJ, Wiens MO ym. Meta-analysis of the impact of 9 medication classes on falls in elderly persons. Arch Intern Med 2009;169:1952–60.).
Erityistä varovaisuutta tarvitaan aina, kun vanhukselle suunnitellaan psykiatrista lääkehoitoa. Valinnoissa ei kuitenkaan tarvitse ottaa huomioon lääkitykseen liittyvää muistisairausvaaraa, sillä nykytiedon valossa näyttöä siitä ei ole.
Risto Vataja
ylilääkäri
Hannu Koponen
LT, professori, ylilääkäri
Helsingin yliopisto ja Hus Aivokeskus, psykiatrian vastuualueryhmä, gero-, neuro- ja riippuvuuspsykiatrian linja
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
