Suomella on ollut kiire olla digimaailman edelläkävijä. Se näyttää onnistuneen, sillä nuoret saivat korona-aikaankin osallistua etäopetukseen kattavammin kuin monessa muussa maassa.
Samaan aikaan digimaailman varjot käyvät yhä pidemmiksi. Pidennetty oppivelvollisuus on johtanut monessa lukiossa siihen, että nuoret opiskelevat lähes pelkästään digimateriaaleista.
Kävin tutun lukiolaisen kanssa läpi hänen käytössään olevat sovellukset ja materiaalit.
"Onko vielä ihme, että nuoria stressaa ja ahdistaa?"
Hän opiskelee viiden kustantamon digikirjoista. Huonoimpaan kirjaan on joka kerta kirjauduttava verkkokaupan kautta ja teksti on jaettu monimutkaiseen puustoon niin, että asioiden hahmottaminen kokonaisuuksina on mahdotonta.
Lähes kaikissa kirjoissa oli kohtuuton määrä virheitä, ja digin etuja, esimerkiksi sisäisiä linkkejä, oli hyödynnetty luvattoman vähän.
18 opettajaa
Ensimmäisen lukuvuoden aikana 14:ää oppiainetta on opettanut 18 opettajaa, joilla on jokaisella omat käytäntönsä.
Kotitehtäviä oli merkitty neljään sovellukseen, joita osa opettajista käytti epäjohdonmukaisesti sekaisin. Joitakin viestejä tuli myös sähköpostiin. Kokeita palautettiin neljään sovellukseen – jotka olivat toki toiset kuin kotitehtäviin käytetyt.
Nuorten elämästä vieraantuneet aikuiset voivat olla digikoulusta innoissaan. Samaa digikaaostahan on tiedossa monella työpaikalla. Unohtuu, että kyse on kehittyvien aivojen hyvinvoinnista, johon pitkäkestoinen stressi jättää jälkensä.
Eikä digi rajoitu koulutyöhön. Digisovellukset vievät valtavasti nuorten vapaa-aikaa ja vaikuttavat olevan selkeä syyllinen väheneviin yöuniin.
Onko ihme, että nuoria stressaa ja ahdistaa? Kenties lisääntyvä koulu-uupumus ei liitykään vain lukion oppimäärän raskauteen?
Kun nuori on riittävän ahdistunut ja elämä solmussa, hän hakee apua. Mitä silloin on tarjolla?
Valtakunnallisesti ensilinjan ratkaisuksi esitetään nettipohjaisia omahoito-ohjelmia ja nettiterapiaa.
Eli kun nuori on käyttänyt liikaa aikaa ruudulla ja liian vähän aikaa elävässä vuorovaikutuksessa muiden kanssa, hänelle ehdotetaan, että istupas vielä vähän lisää yksin ja ruudun ääressä?!
Yksi perustarpeista
Kansainvälisesti tutkijat ovat jo alkaneet varoitella AI-ansasta, sillä sosiaaliset yhteydet ovat edelleen yksi hyvinvointimme perustarpeista. Taistelussa sosiaalisen median koukuttavuutta vastaan tarvittaisiin lainsäätäjien rohkeutta, kuten aikanaan liikennesääntöjä luotaessa.
Oppimisen asiantuntijat muistuttavat, miten hyvin asiat jäävät mieleen muistiinpanoja käsin kirjoittamalla.
Hallitsematon digivyöry ei ole välttämätön pakko. Erään helsinkiläisen lukion rehtori kertoi, että heidän koulussaan käytetään edelleen valtaosin kierrätettäviä, paperisia oppikirjoja. Digi pyritään pitämään siinä hyvän rengin asemassa, johon se kuuluu.
Tutulla lukiolaisellakin on käytössään paperikirja yhdessä oppiaineessa: psykologiassa.
Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.
