Eläimellistä terapiaa

Koira on sosiaalistamisen tehopakkaus, kirjoittaa Sari Hannukainen.

Eläimellistä terapiaa Kuva 1 / 1

Kuluneen kahden viikon aikana mieheni ja minä olemme tutustuneet naapureihimme ja lähiympäristömme ihmisiin enemmän kuin kuluneen vuoden aikana. Vaikka emme kuulu maan hiljaisimpiin yksilöihin, niin emme kuitenkaan herättele keskusteluja satunnaisesti meille tuntemattomien ihmisten kanssa. Mikä on muuttunut elämässämme? Muutos on nelijalkainen karvapallero, joka saapui reilut kaksi viikkoa sitten perheeseemme.

Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu rupatella niitä näitä tuntemattomien ihmisten kanssa. Hyvä, jos vaivaudumme tervehtimään samassa rappukäytävässä asuvia ihmisiä. Koira on sosiaalistamisen tehopakkaus. Me ihmiset koemme sosiaalistavamme koiraa yhteiskuntakelpoiseksi, mutta samalla tuo nelijalkainen otus sosiaalistaa meitä ihmisiä ja tekee meistä ystävällisempiä ja kanssaihmisiä huomioivampia. Kuin huomaamatta alamme tervehtimään muita ihmisiä ja saatamme jopa aloittaa keskustelun. Suorastaan sukellamme ulos omasta turvallisesta sosiaalisesta lokerostamme.

Ennen aamurutiinini oli huristella kauppatorin läpi Alepa-pyörällä kohti työpaikkaani ja johtoajatuksena oli saada jättikuppi vihreää teetä, jotta saisin uniset silmäni auki. Nykyään mieheni tai minä olemme jo ennen kuutta ulkoilemassa ja rupattelemassa niitä näitä lenkkipolulla tai koirapuistossa muiden koiranomistajien kanssa. Ajallisesti olen menettänyt noin kaksi tuntia vuorokaudesta nukkumisaikaa, mutta unenlaatu on tällä hetkellä huomattavasti parempaa, kuin ennen pyöriessäni aamuyöstä ja kelloa vilkuillessani. Poissa ovat unettomat yöt. Osittain tämä johtuu siitä, että olen umpiväsynyt pienen pennun tuomasta elämänmuutoksesta.

En lakkaa hämmästelemästä miten mukavia ja erilaisia ihmisiä olen nyt tavannut. Olen saanut ikään kuin uuden tuttavapiirin. He kaikki ovat erilaisissa ammateissa, eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia ja ainoa yhdistävä tekijä on tuo nelijalkainen otus tai ainakin rakkaus sellaiseen. Vastaan kävelevä karskilta vaikuttava liikemies saattaa pysähtyä lirkuttelemaan koiranpennulle ja töihin kiirehtivä virkamies pysähtyy hetkeksi silittämään koiraa. Ihmiset ovat yllättäen muuttuneet ystävällisiksi ja aktiivisiksi. Olen käyttänyt kuluvan vuoden huolelliseen suunnitteluun aamulenkkeilystä ja aina on ollut joku erinomainen syy siirtää aloitusta. Nyt on syy lähteä aamulla ulkoilemaan.

Kuitenkin huomaan, että minussakin asuu edelleen vielä sitä epäluuloista ja jurnuttavaa suomalaista. Tänä aamuna huomasin pälyileväni epäluuloisesti miestä, joka hymyili minulle ystävällisesti työskennellessään kaivinkoneella läheisessä puistossa. Siinä vaiheessa, kun hän hyppäsi kaivinkoneesta ulos ja lähti kävelemään minua kohti, olin jo valmistautunut syöksymään toiseen suuntaan. Kyseinen mies tuli kuitenkin rapsuttelemaan suloista rottweilerin pentuamme ja kertoi omistavansa itsekin ison koiran. Hetken kuluttua meitä oli useampi koiranomistaja samassa rykelmässä ja lähes myöhästyin töitä, kun en huomannut ajan kulua.

Koirien ja eläinten käyttö erilaissa terapioissa on yleistynyt. Niiden suotuisa vaikutus ihmiseen on huomattu. Koirat auttavat jälkitraumaattisesta stressireaktiosta kärsiviä sotilaita, niitä käytetään vanhainkodeissa, sillä koiran merkitystä vanhusten hyvinvoinnille ei käy kiistäminen. Dementoitunut vanhus, joka ei juurikaan ota enää kontaktia muihin, havahtuu koiran läheisyydestä alkaen silittämään koiraa ja puhumaan sille. Erityislasten terapioissa käytetään koiria ja kaverikoiratoiminta on saanut paljon kiitosta. Syrjäytynyt nuori tai erityislapsi on usein menettänyt luottamuksensa ihmiseen tai hänellä voi olla vaikeuksia omien tunteiden esille tuomisessa. Koiran silittämisen ja koiran läheisyyden on todettu laskevan stressitasoa. Koirasta huolehtiminen opettaa lasta kunnioittamaan eläimiä ja lisää lapsen vastuuntuntoa ja empatiakykyä. Tutkimuksissa on todettu, että koira kotona vahvistaa lapsen vastustuskykyä ympäristön mikrobeja vastaan.

Yksinäisyys on tappavaa. Se saattaa olla vaarallisempaa kuin ylipaino ja tupakointi. Erityisesti vanhukset kärsivät yksinäisyydestä. Yksi vaihtoehto masennuslääkkeille voisi olla lemmikin hankinta, mikäli olosuhteet sen mahdollistavat. Lemmikin vaatimalla päivittäisellä huolehtimisella olisi vanhuksen omaa toimintakykyä ylläpitävää vaikutusta. Mikäli vanhus ei kykene itse huolehtimaan lemmikistä, niin koirakaveritoiminta voisi olla yksi ratkaisu.

Sari Hannukainen

Kirjoittaja on yksityissairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri.

Oletko jo lukenut nämä?