Viime kesänä minulle selvisi yksi mahdollinen syy siihen, miksi minulla on MS-tauti. Sukukokoustimme Ala-Härmässä ja sukupuita tutkiessa minulle selvisi, että esi-Kalmanlehdot eivät olekaan vain muuttaneet Pohjanmaalle, vaan osittain myös geneettisesti pohjanmaalaista sukua. Koska Pohjanmaalla jostain syystä esiintyy erityisen paljon nimenomaan geneettisesti periytyvää MS-tautia, on mahdollista, että tämä pohjanmaalainen veriperintö on hypännyt yli noin neljä-viisi sukupolvea vaarini isovanhemmista minuun.
Nämä osittain pohjanmaalaiset sukujuureni on ainoa keksitty selitys sille, miksi juuri minä sairastuin MS-tautiin. Sinänsähän MS-tauti, kuten ei mikään muukaan vaivoistani, yleensä periydy ainakaan kovin suoraan. Tiedolla sukujuurista ei siis välttämättä ole paljoakaan merkitystä – vai onko? Suhtaudun elämään yleisesti ottaen melko pragmaattisesti ja olen aina ajatellut, ettei minulla ole oikeastaan kovaa tarvetta selvittää, miksi juuri minä sairastuin. Keväällä syntyminen kasvatti riskiä MS-tautiin, MS-tauti luultavasti aiheutti epilepsian – riskejä on, muttei yhtä selitystä.
Toisaalta luulen, että tämä yhteys Pohjanmaalle on vähän kuin viime syksynä yllättäen näkemäni voimakas uni. Siinä yhtäkkiä muistin, mitä tapahtui vuosia sitten sattuneessa liikenneonnettomuudessa, jossa loukkaannuin vakavasti mutta josta en muista mitään. Yhtäkkiä kaikki oli selvää ja kirkasta, ja tuntui, että viimeistään nyt onnettomuuden voi lopullisesti unohtaa. Vaikka herätessä en enää tietenkään muistanut mitään tarkkaa, uni on jäänyt mieleeni. En ole nimittäin vuosiin toivonut, että yhtäkkiä muistaisinkin onnettomuuden, aivan kuin en ole kaivannut selitystä MS-taudille. Oivallus Pohjanmaalla ja tämä uni siis ehkä kertoivat jostakin, mitä en ollut edes ymmärtänyt kaivata.
On tietenkin tärkeää yrittää selvittää, miksi MS-tauti tai mikä tahansa muu sairaus puhkeaa, erityisesti jos sitä voi ehkäistä. Varsinaiseen kysymykseen siitä, miksi juuri minä sairastuin tai miksi tämä tapahtui juuri minulle, nämä tutkimukset eivät kuitenkaan välttämättä tarjoa lopullisia tai varmoja vastauksia. Voi siis olla, että esi-Kalmanlehdot lähettivät sukukokoukseemme geeniterveisiä sukupolvien takaa – tai sitten ei.
Iida Kalmanlehto
Kirjoittaja on 30-vuotias tamperelainen sosiaaliantropologian opiskelija, joka sairastaa mm. MS-tautia, epilepsiaa ja muita niihin liittyviä tai liittymättömiä vaivoja.
