Kipu ja lääkkeen lumo

Kipu ja lääkkeen lumo Kuva 1 / 1

Kun kirjailijat matkustelevat, he saattavat kirjoittaa matkakertomuksia. Näyttää siltä, että minun matkoistani syntyy matka- ja sairauskertomuksen yhdistelmä. Pitipä lähteä Nizzassa kävelemään Cap Ferrat´n ympäri. Polku oli epätasaista ja yhtäkkiä siinä olikin tasan yksi askelma, jota en havainnut ja nilkkani lonksahti. Polun toisella puolella oli satakunta metriä suoraa pudotusta kivilouhikkoon ja mereen. Toisella puolella kallioseinämä. Niinpä suuntasin horjahdustani kallioseinämään. Olin hyvin tyytyväinen että jalalla pääsi kävelemään.

Seuraavana yönä kipu kyljessä oli sietämätön. Niinpä jouduin pyytämään hotellia hankkimaan lääkärin paikalle. Parin tunnin päästä nuori mieslääkäri tulikin paikalle. Puhui ihan tolkullista englantia, kuunteli keuhkot ja sydämen, mittasi happisaturaation, tunnusteli kylkeä ja löysi sieltä kipeää kohtaa. Loppupäätelmäksi tuli, että joku lihas on venähtänyt ja viikon kipulääkityksellä selviydyn kotiin Suomeen ja siellä sitten selvitellään, jos ei ole parantunut.

Me suomalaiset olemme järkeviä ja käyttökelpoisia. Meillä ei ole Hyvä hoito suositusta, meillä on Käypä Hoito -suositus. Käypä kun tarkoittaa: ihan ok. välttää kyllä, mutta ei sen kummempaa. Ranskassa tulee joskus mieleen epäilys, että ehkä me Suomessa kohkaamme niin paljon designista vain sen vuoksi, että emme oikein eleganssia ymmärrä.

Eihän se niin mene. Ranskalaislääkäri kirjoittaa ensimmäisen reseptin ja sanoo: ”Näitä pitkävaikutteisia lääkkeitä otetaan vain kaksi päivässä, yksi aamulla ja illalla”. Hotellihuoneessa tavaan surkealla ranskallani lääkkeen tuoteselostusta. Kipulääkkeen nimessä lisäys LP tarkoittaa libération prolongée eli pitkittynyt vapautus. Totta Mooses, en tullut sitä ajatelleeksi ennen kuin pari päivää myöhemmin jouduinkin Meilahden sairaalaan. Siellä sai kipulääkkeeksi vain Pamolia (3 mg päivässä). Sairaalassa minä vaan ajattelin, että pitää olla kohtelias eikä sovi moittia annettua tarjoilua. Pitää purra hammasta ja kärsiä kipu kuin mies. (Paitsi että miehet ne vasta huonosti kipua sietävätkin.) Sairaalassa ilta-Pamolin jälkeen aamuneljältä heräilin kipuun. Joskus neljästä kahdeksaan on pitkä aika. Lisää lääkettä ei saanut ennen aamukahdeksaa, sillä päivän kiintiö oli täysi. Hoito muilta osin ensiluokkaista. Kivun aiheuttajaksi todettiin myös murtunut kylkiluu.

Pääsin kotiin ja otin ranskalaislääkkeen ja nukuin aamuun asti. Ylellistä. Minähän en tiedä, johtuiko kivuttomuus lupauksesta ”pitkäkestoinen vapautus” vai aidosta tehosta. Sama se.

Ranskalaislääkäri kirjoitti myös toista lääkettä. Sitä sai ottaa hyvin vaikeaan kipuun korkeintaan kolme kertaa päivässä. Ja kylläpä se toimikin. Joskus tarvitsin vain yhden päivässä, sillä tiesin, että jos kipu yltyy, lääkettä on. Ja kyllä tuli suru puseroon kun lääke loppui. Silloin olin jo Bhutanissa. Thimphulaisessa apteekissa oli sama tarjonta kuin Meilahdessa ja parasetamolitkin maksoivat vain muutaman ngulturumin.

Luultavasti Ranskan lääkkeissä ei ollut muuta ihmeellistä kuin tapa, millä resepti annettiin potilaalle. Tutkimusten mukaan lumevaikutus voi olla monta kymmentä prosenttia. Lääkärin kuvaus vaikutustavasta ja käyttötarkoituksesta oli niin uskottava. Lääkkeitähän ei saa mainostaa potilaille. Mutta kyllä minä kovasti tykkäisin, jos lääkäri jollain tavoin osoittaisi uskovansa reseptiin kirjoittamansa lääkkeen tehoon. Liian usein reseptin saatesanat ovat: ”Sä voisit vaikka kokeilla tota”.

Meillä keskitytään ihan liikaa lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Jos lääkärit ovat saaneet nähdä lääkkeiden mainokset ja heillä on jonkun valtakunnan käsitys lääkkeen hyvistä vaikutuksista, voisi kai sen potilaalle kertoa, jotta mieli pääsisi järjen avuksi paranemisprosessiin.

Ranskalaislääkärin määräämät lääkkeet olivat aika mietoja, mutta saatesanat tehokkaita. Toivoisin lääkärikunnan annostelevan lumetta vähän rennommin. Jos lääkäri uskoo hoitoonsa ja antaa potilaan ymmärtää, miksi hän on lääkkeen valinnut, se on hienoa uskomushoitoa, jota potilaana haluaisin käytettävän enemmän. Ottaisin mielelläni kaikki hyvät plasebo-prosentit avukseni.

Satu Salonen
Kirjoittaja on sairaan hyvä potilas ja tietokirjailija, joka asuu osan vuodesta Kittilässä.

www.satusalonen.fi

Oletko jo lukenut nämä?