Lautasen kokoinen ruokavaliopaniikki

Lautasen kokoinen ruokavaliopaniikki Kuva 1 / 1

Tuijotan tietokoneen tyhjää ruutua. Valkoinen ruutu toljottaa takaisin ja näyttää kieltä. Vähän niin kuin meidän jääkaappi. Sen sisältö pyörähti tunti sitten uusiksi ja sisälläni kasvaa pienen pieni paniikin poikanen. Se ei saa kasvaa isoksi pojaksi, päätän.

Olen aina ollut harvinaisen tumpelo kaikkien ravintojuttujen kanssa. Toisaalta, olen erittäin kätevä syömään, kaikkea ja hyvällä ruokahalulla. Olen toki kuullut kaloreista ja kilojouleista, Kissi Vähä-Hiilarista ja kaikenkarvaisista ruokavalioista, mutta en ole koskaan kiinnittänyt niihin sen kummempaa huomiota. Kuullut on eri asia kuin tietää. Tietää on aivan eri planeetalta kuin toteuttaa käytännössä.

Tämän ruokavaliomuutoksen tarjoaa Ehlers-Danlos oireyhtymä (EDS) hopealautasella. Tänks ö lot! Monella “eddyllä” on ongelmia sisuskalujen kanssa. Ongelmat voivat olla oikeastaan mitä tahansa, erilaisista kasvaimista imeytymisongelmiin, vatsan pörinöistä hankaliin ruoka-aine allergioihin. Meidän kollageeni on rakentunut väärin, ja ongelmia riittää ihosta lähtien luihin ja ytimiin saakka. Vatsa- ja suolisto-ongelmat ovat vain yksi pieni muren tätä suurta multisysteemisairauden kokonaispakettia.

Lempiruokani on iso annos, siinä alkupalan ja jälkiruuan ohessa. Sisällöllä ei ole koskaan ollut niinkään väliä, ruoka kun on hyvää. Itseni suhteen voisin olla juuri niin leväperäinen tai tiukkapipo, kuin haluan. Ihan riippuen siitä, mistä milloinkin on kyse. Nyt ei ole tuota ylellisyyttä, nyt täytyy olla tosissaan.

Lääkärin viesti oli selkeä. Vatsan tilanne täytyy saada rauhoittumaan ja nyt ammutaan kovilla. Ravinnon merkitys on valtava, siitä lähdetään liikkeelle. Jääkaapin täytteet hankitaan lääkärin ohjeiden mukaisesti ja kunhan lomakausi on lusittu, parkkeeraamme ravintoterapeutin puheille.

Ohjeet vaikuttavat selkeiltä. Pitkä lista, otsikkona lyhyesti ja ytimekkäästi “EI”. Kamalan negatiivinen asenne… Olisi paljon kannustavampaa nähdä selkeä lista, jossa lukee “näitä SAA syödä”! Osa raaka-aineista kulkee “EHKÄ” otsikon alla, mutta nekin ovat meille alkuun nou nou raaka-aineita.

Kyse ei ole keliakiasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta, vaikka hyvin pitkälti täytyy vältellä samoja aineksia. Pakko todeta, etten ole ikinä edes maistanut tattaria, hirssiä tai spelttiä. Mielenkiintoisia aikoja edessä. Emme karppaille, joten peruna ja riisi ovat yllättäen lautaskelvollisia. Ilahduttavaa!

Voihan laktoosi. Jepu. Maitotuotteiden hyllyt eivät ole ikinä näyttäneet näin kaoottisilta. On kuin olisin vieraalla planeetalla. Tahdon solidaarisuussyistä tukea ja olla samassa veneessä. Jotta tiedän, jotta osaan auttaa. Koska välitän. Laktoosittomuus myös yllättää, positiivisesti. Sen välttely ei vaikuta olevan yhtään niin hankalaa kuin oletin, laktoosittomia tuotteita on hämmästyttävän paljon. Ei haittaa! Miksi muuten kaupoissa ei ole sijoitettu laktoosittomia tuotteita vierekkäin? Laktoosi hämmentää, sitä näkyy olevan ennalta-arvaamattomissa paikoissa, kuten esimerkiksi joidenkin lääkkeiden sidosaineena. Sen kanssa täytyy näköjään olla tarkkana.

Huokaus. Ei palkokasveja. Ei sipuleita, minkäänlaisia. Ei hedelmiä, joissa on siemeniä. Täh!? Juu’u, omenat, päärynät, melonit. Nektariinit, persikat ja kirsikat. Kiellettyjä, koko helahoito. Mutta miksi ihmeessä osa sitrushedelmistä on sallittuja? Logiikka pettää, plonti pohtii.Tiukka tuijotus jääkaappiin. Leipälootaan. Kuivatuotteisiin, jauhot, puurot ja myslit. Säilykkeet. Herkut. Voi apua, hiilihapotetut kuplajuomat ovat kiellettyjen listalla! Huomaan istuvani lievästo kauhuissani keittiön lattialla. Jokainen kaapinovi ja laatikko on auki levällään. Myös jääkaapin ovi. Epätoivo. Kiellettyjen raaka-aineiden lista vyöryy yli.

Alkaa ankara googletus. Pikasilmäilyjä, sivustosurffailua. Huomaan liittyväni erilaisiin ruokavalioyhmiin. Näissäkin asioissa löytyy vertaistukea, mikä ihana asia! Pikaluen maanisesti tunteja, poukkoillen sivulta toiselle. Pää alkaa täyttymään pienen pienistä tiedonmurusista, jotka järjestyvät päähäni sikin sokin miten sattuu. Suurin osa lukemasta karkaa suoraan sfääreihin jättämättä mitään muistijälkiä.

Osa namiskuukkeleista, limuista ja herkuista tipahtaa nevahöörd ainesosien takia pois ostoskärrystä. Onneksi pakastealtaista löytyy sopivia jäätelöitä herkutteluun, vaikka makumaailma karsiutuukin rajusti. Tumma suklaa, oi sinä rakkainpani, ihana että jäät meidän luokse!

Alkupaniikin jälkeen tajuntaan alkaa upota, että syötäviä ruokia on edelleen. Pitkät EI ja EHKÄ -listat hämäsivät. Yllättävän paljonkin! Kuinka jätinkään huomaamatta perusproteiinit, lihat, kalat ja muut meren elävät. Vihannekset ja kasvikset. Peruslautanen on ja pysyy!

Kaupassa käynnit eivät kyllä tule olemaan entisellään piiiiiiiiiiiitkiiiiin aikoihin, kristallipalloni kertoo. Tulen olemaan kuin Liisa seikkailemassa Ihmemaassa. Pitäisiköhän ottaa kauppaan mukaan eväät ja retkituoli, jotta rämä selkäni ei katkea hyllyjen väleissä seikkaillessa. Huivi kasvoille, ettei kolmoishermosärky räjähdä kasvoilla kylmyydestä. Nyt on pakko tutustua aivan uusiin tuotteisiin ja lukea niitä pienellä präntättyjä tekstejä. Onneksi lähinäkö on kunnossa.

Edessä on pitkä kokeilujen polku, mitkä tuotteet sopivat masulle ja mitkä ei. Testiryhmä testaa. Kyllä tämä tästä. Tärkeintä on saada läheinen kuntoon. Aika näyttää, mitkä muutokset sapuskassa ovat välttämättömiä ja pysyviä, mitkä eivät. Toivottavasti tämän alun suht nihilistisen linjan jälkeen ruokalista laajenee. Tästä ajasta on parempi repiä kaikki ilo irti. Uusia makuja on aina kiva maistella, mistä sitä tietää vaikka sieltä löytyisi uusia herkkuja ja lempiruokia. Elämä kyllä kantaa.

Outi Elo
Kirjoittaja on 45-vuotias vantaalainen nainen, joka sairastaa sekä kolmoishermosärkyä että Ehlers-Danlosin oireyhtymää, tekee vapaaehtoistyötä mm kolmoishermosäryn parissa, on kolmoishermosärky sivuston ylläpitäjä sekä vetää Facebookin Triget-vertaisryhmää. Suomen Kipu ry:n hallituksen jäsen.

TN Finland
Suomen Ehlers-Danlos Yhdistys

Oletko jo lukenut nämä?