Rokotus on ihmisoikeus

Kehitysmaissa tuhkarokko on edelleen yleisimpiä lasten kuolinsyitä, kirjoittaa Merja Minkkinen.

Rokotus on ihmisoikeus Kuva 1 / 1

Vasemmassa lonkassani on kaksi lähes näkymätöntä arpea, kuin pientä pyöreää kraatteria. Samanlaiset on kaikilla ikäpolveni suomalaisilla. Niiden ansiosta juuri kukaan meistä ei saanut tuberkuloosia, joka vielä 1930-luvulla oli yleisimpiä nuorten ihmisten kuolinsyitä Euroopassa ja koko maailmassa.

Vuonna 1908 ranskalaisen Pasteur-instituutin tutkijat Albert Calmette ja Camille Guérin kokeilivat rokottaa ihmisiä elävillä, mutta heikennetyillä nautatuberkuloosin bakteereilla. Calmette- tai BCG (Bacillus Calmette-Guérin) -rokotteen antaminen vastasyntyneille aloitettiin ensimmäisenä Pariisissa vuonna 1921.

Suomessa vauvojen BCG-rokotukset käynnistettiin 1940-luvun alussa, ja sairastuneiden määrä väheni vuosi vuodelta. Pahimmillaan 10 000 henkeä vuosittain kuoli keuhkotautiin. Vuonna 2006, jolloin kaikille suunnatut rokotukset päätettiin lopettaa, tartuntoja oli enää muutama 100 000 suomalaista kohti.

Seuranta oli tehokasta. Helsingin kaupungin lastenneuvolan vaaleanpunaisen kortin mukaan olen saanut calmetten 3.9.1957, neljän päivän ikäisenä. Sitä seurasivat kurkkumätä-hinkuyskä-jäykkäkouristusrokotus joulukuussa 1957 ja lapsihalvaus- eli poliorokotus syyskuussa 1959.

Tuberkuloosin ohella kurkkumätä, hinkuyskä, jäykkäkouristus ja polio olivat vaarallisia tai tappavia lastentauteja vielä toista maailmansodan jälkeen. Me 1950-luvun jälkipuolella syntyneet olemme ensimmäisiä, joilla ne olivat harvinaisia, kiitos kattavan rokotesuojan.

Vesirokkoa vastaan ei rokotettu; sitä pidettiin harmittomana lastentautina. Sainkin sen, samoin kivuliaan, mutta pesulla ja antiseptisillä voiteilla talttuvan jälkitaudin, vyöruusun, 50 vuotta myöhemmin.

Tosiasiassa vesirokko ei ole harmiton eikä lastentauti. Jälkiseurauksina voivat olla vakava ihotulehdus, aivotulehdus tai keuhkokuume. Pahimmillaan tautiin voi kuolla. Vaarallisin se on odottaville äideille tai lapsille, joiden vastustuskyky on jostain syystä alentunut.

Vuodesta 2017 Suomessa on rokotettu vesirokkoa vastaan kaikki viidesluokkalaiset ja sitä nuoremmat. Ilmaisen rokotteen saavat 1,5-11 -vuotiaat, jotka eivät ole sairastaneet tautia. Jos rokotuskattavuus saadaan tarpeeksi korkeaksi, vesirokko voi hävitä Suomesta jo muutamassa vuodessa, uskoo THL:n ylilääkäri Tuija Leino.

Jos niin käy, tuskin kukaan jää vesirokkoa kaipaamaan, enempää kuin isorokkoa, joka julistettiin hävitetyksi maapallolta vuonna 1980. Vielä 1970-luvulla tautiin kuoli pari miljoonaa ihmistä vuodessa. Suomessa viimeinen epidemia koettiin 1936.

Rokotuksiin liittyy joukkosuojan käsite. Jos se on alle 95 prosenttia, voi käydä kuten yhdysvaltalaisessa huvipuistossa vuonna 2014, kun tuhkarokkoepidemia pääsi leviämään. Kehitysmaissa tuhkarokko on edelleen yleisimpiä lasten kuolinsyitä.

Myös Suomessa löytyi tänä vuonna useita tartuntoja. Leviäminen on mahdollista, koska kolmasosassa kunnista joukkosuoja on alle 95 prosenttia. Vetoaminen vanhempien valinnanvapauteen on väärin; lapsi ei voi valita. Rokotus on oikeus, jota ei saa toiselta riistää.

Merja Minkkinen

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja sairauseläkkeellä oleva tiedotusopin lehtori. Häntä kiinnostavat fyysiset ja psyykkiset riippuvuudet sekä niiden hoitojen historia.

Oletko jo lukenut nämä?