Vertaistuki on elämänlanka

Vertaistuki on elämänlanka Kuva 1 / 1

Elämä on aivan rikki. Tuntuu siltä, että kukaan ei voi olla kokenut samaa kuin minä. On ainoastaan tunne, ettei ole ketään, joka voisi auttaa jaloilleen.

Usein kun ensimmäistä kertaa elämässä joutuu kuilun partaalle, tuntuu että mitään järkevää selviytymiskeinoa ei enää löydy. Tällainen kokemus tulee vastaan lähes jokaiselle jossain vaiheessa elämää – läheisen menetys, vakava sairaus, onnettomuus, traaginen tapahtuma... On niin monia asioita, joista voi tulla äärimmäinen tunne omasta voimattomuudesta.

Kun yksin ei selviä, on hyvä löytää ihminen, joka on kokenut samoja asioita. Sellainen joka osaa antaa ja auttaa omien kokemustensa kautta.

Itse jos näen ihmisen jolla on paha olla, kysyn usein haluaako hän jutella. Ehkä saan ensin kieltävän vastauksen, mutta kun avaudun omista kokemuksistani, toinenkin haluaa jutella. Näistä pienistä asioista usein sitten aukeaa elämän kokoinen vyyhti. Ja jos aikoo selviytyä, on tuo vyyhti syytä avata huolella.

Kuka on hyvä vertaistukihenkilö? Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat ammattinsa puolesta toki tukena, mutta nuo koulutukset eivät tee heistä vielä vertaistukihenkilöä. Pidän tärkeänä, että vertaistukihenkilö on itse läpikäynyt tiettyjä asioita elämässään. Tunnen monia, jotka ovat vaikeuksien kautta ja asiat läpikäyneinä voiton puolella omassa elämässään. Jos olet kerran alkoholisti, olet aina. Vaikket siis joisikaan, on sekin sairaus joka päivä elämässäsi mukana. Jos olet läpikäynyt rintasyövän, elät sen varjossa ja uusimisen pelossa aivan varmasti lopun ikääsi. Esimerkkejä on vaikka kuinka ja paljon. Tällaiset ihmiset ovat juuri niitä aarrearkkuja, joista voi ammentaa apua.

Entä osaisinko minä antaa vertaistukea? Olen ollut ihminen, joka usein on enemmän ajatellut ja auttanut muita kuin itseään. Olen myös ihminen, joka on kokenut varmaan keskimääräistä enemmän asioita, joissa on vaadittu omia selviytymistarinoita.

Olin vilkas lapsi suuressa perheessä, ja tuntui että aina nuoremmat saivat sen isomman huomion. Itse sain kantapään kautta jo pienestä pitäen kantaa enemmän vastuuta kuin lapselle edes kuuluisi. Kuusivuotiaana minulla oli neljä nuorempaa sisarusta. Ei vanhemmillani ollut antaa tarpeeksi aikaa meille jo isommille – minulla siis oli myös kaksi vanhempaa sisarusta. Sieltä lapsuudesta alkoi kouliintuminen sellaiseksi kuin nyt olen. Nykyisessä elämässäni kärsin kasvaimesta aivolisäkkeessä ja sarjapäänsärystä. Aivokasvain foorumilla olen ylläpitäjä ja pyrin siellä antamaan rohkaisevia sanoja ja tukea antavia ohjeita. Päänsäryn myötä löysin myös oman paikkani kipufoorumilta.

Urheilu-urani huipun annoin muiden eteen. Samaan aikaan kun loin urheilu-uraa, olin jo ottanut tekijän ja tukijan roolin. Aikoinaan tuota surin, en enää. Nyt kaikki tapahtumat loukkaantumisineen ja takaiskuineen ovat muuttuneet minulle voimavaraksi. Takaiskuista on joskus polvet notkahtaneet ja selkä mennyt kyyryyn, mutta aina olen noussut. Urheilussa puhutaan urheilijan, valmentajan ja tekijän polusta. Nämä kaikki olen läpikäynyt ja kerännyt reppuuni oppeja ja kokemuksia joka puolelta. Niistä pyrin ammentamaan tarvitseville.

Kenestä olisi vertaistukihenkilöksi? Kysymykseen ei olekaan aivan yksiselitteistä vastausta. Ei ole oleellista mitä sinä olet, mitä olet kokenut, miten tulet ihmisten kanssa toimeen tai miten osaat jakaa kokemuksiesi kautta saadut opit toiselle. Oleellista ei ole myöskään koulutustasosi, sukupuolesi, syntyperäsikään. On olemassa sanonta ”stadilaiseksi ei tulla, stadilaiseksi synnytään”. Vertaistuen antamisessa on mielestäni jotain samaa: se lähtee ihmisen sisältä, syvältä sielusta.

Kyllä vertaistukihenkilöksi voi kouluttautua ja kouliintua, sitä en missään tapauksessa kiellä. Kuitenkin sisällä täytyy olla se oikea palo asiaan. Ihmisen elämä kun on siitä ihmeellinen tarina, että se voi muuttua hetkessä. Elämä ja kokemukset siis antavat pohjan, koulutus voi antaa innon ja edellytykset.

Itse olen huomannut että vertaistuen antaminen on itselleni myös oivaa terapiaa. Siis jos huomioit toisen ihmisen, huomioit myös itsesi. Toiselle hyvän antaminen on myös oman itsesi voimavarojen lisäämistä.

Hyvä vertaistuki on kuin resepti, jolla saa lääkettä joka auttaa. Se myös säästää selviä euroja sairaanhoitokuluista. Tähän kannattaisi myös päättäjien kiinnittää huomiota.

Arto Hannolin
Kirjoittaja on 59-vuotias voimailua ja voimanostoa koko ikänsä harrastanut mies. Myös miehen viimeisin työ on liittynyt urheiluun ja ihmisten liikuttamiseen

Lue myös:
Päänvaivana sarjoittainen päänsärky

Voimamiehen korpivaellus

Aivolisäkkeen kasvain vei voimamieheltä voimat

.

Oletko jo lukenut nämä?