Asukkaiden väkivaltaisuus on vaara laitoshoidossa

Noin neljännes laitoshoidon asukkaista käyttäytyy aggressiivisesti, impulsiivisesti ja levottomasti, kirjoittaa Kaisu Pitkälä.

Asukkaiden väkivaltaisuus on vaara laitoshoidossa Kuva 1 / 1

Ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät nykyään vain kaikkein vaikeimmin muistisairaat, erityisesti sellaiset, joilla on vaikeita käytösoireita ja jotka ovat vaarallisia itselleen tai muille. Noin neljännes laitoshoidon asukkaista käyttäytyy aggressiivisesti, impulsiivisesti ja levottomasti ja noin viidennes on joutunut toisen asukkaan aggression kohteeksi. Muistisairaat ovat syyntakeettomia. Australiassa selvitettiin ­rekistereistä, miten paljon ja millaisissa olosuhteissa laitoshoidon asukkaita oli kuollut toisen asukkaan aggression seurauksena.

Tarkasteluajanjaksona vuosina 2000–13 australialaisissa laitoksissa tapahtui 28 kuolemantuottamusta, mikä oli 0,004/100 000 vuodepaikkaa ja -päivää kohti. Miehillä oli suurempi riski (RR 2,13) joutua aggression kohteeksi kuin naisilla; iällä ei ollut merkitystä. Uhreista 89 % sairasti dementiaa ja 79 %:lla oli ­neuropsykiatrisia oireita. Kuoleman­tuottamuksen aiheuttaneet olivat ­useammin miehiä (24/28), ja heidän ikänsä vaihteli välillä 54–98 vuotta. Heistä 90 %:lla oli dementiadiagnoosi ja 75 %:lla oli aiempia neuropsykiatrisia oireita, ­erityisesti aggressiivisuutta ja vaeltelua. Kolmanneksella oli ollut uhrin kanssa jonkinlainen tappelutilanne edeltäneen vuoden aikana.

Yli puolet kuolemantuottamuksista tapahtui yleisissä tiloissa ja puolet iltapäivällä. Puolessa tapauksista kuolemaan johti tönäisy, jonka seurauksena uhri oli kaatunut ja saanut aivovamman tai lonkkamurtuman. Kahdessa kolmesta tapauksessa hoitohenkilökunta näki tapahtuman. Vain viidenneksessä ­tapahtumista uhri oli jotenkin ärsyttänyt kuoleman aiheuttajaa.

Suomeen sovellettuina luvut tarkoit­taisivat yhtä kuolemantuottamusta vuodessa tai kahdessa. Hoitokäytännöt ja hoitohenkilökunnan määrä kuitenkin vaikuttavat tilanteeseen. Nykyään pyritään mahdollisimman vähäiseen psyykenlääkkeiden ja sitomisen ­käyttöön, mutta miten käy turvalli­suuden?

Kannattaa muistaa, että kuolemantuottamukset ovat vain jäävuoden huippu. Laitoksissa esiintyy myös väkivaltaa, joka johtaa asukkaiden ja hoitohenkilökunnan vammoihin. ­Asukkaan väkivaltaisuus on useimmiten tiedossa ennen kuoleman tai isomman vamman tuottamusta. Näiden asukkaiden hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Isoimmissa kaupungeissa ­heille on järjestetty omia osastojaan, joissa on vahvempi resursointi. Sote-­uudistuksen yhteydessä tällaisia ­osastoja voitaisiin järjestää alueellisesti.

Lähde:

Murphy B ym. Deaths from resident-to-resident ­aggression in Australian nursing home. J AM Geriatr Soc 2017;65:2603–9.

Kirjoittaja:

Kaisu Pitkälä

professori

Kuva: Fotolia

Kirjoitus on julkaistu Lääkärilehdessä 7/2018.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi