Elinsiirtokauppa kukoistaa yhä Kiinassa

Kiinalaisia mielipidevankeja tapetaan sisäelintensä vuoksi, kertoo tutkimusraportti.

Elinsiirtokauppa kukoistaa yhä Kiinassa Kuva 1 / 1

Kiinassa tehdään huomattavasti enemmän elinsiirtoja mitä valtion viralliset tilastot kertovat, sanoo Kanadan entinen apulaisulkoministeri, ihmisoikeusaktivisti David Kilgour (kuvassa).

– Tutkimuksemme mukaan Kiinassa tehdään 60 000–100 000 elinsiirtoa vuodessa. Ei siis 10 000 elinsiirtoa, joka on valtion virallinen väite, Kilgour sanoi viime viikon perjantaina eduskunnan kansalaisinfossa.

Kiinan hallituksen mukaan lähes kaikki elinsiirroissa käytettävät sisäelimet tulevat teloitetuilta vangeilta. Kilgourin mukaan elinsiirroissa käytetyt sisäelimet eivät kuitenkaan voi tulla laillisia reittejä pitkin, koska esimerkiksi vankien teloitukset ovat vähentyneet Kiinassa. Samaan aikaan elinsiirtojen määrät ovat kasvaneet.

– Elinsiirtojen määrä ei ole selitettävissä millään muulla tavalla. Elimiä ei saa tuollaisia määriä edes ostamalla niitä kuolleen omaisilta. Kiinalaiseen kulttuuriin ei kuulu elinten luovuttaminen tai testamenttaaminen.

Kilgourin ja ihmisoikeusjuristi David Matasin mukaan elinsiirroissa käytetyt sisäelimet otetaan ilman suostumusta mielipidevangeilta, etunenässä Falun Gongin harjoittajilta. Miehet ovat tutkineet asiaa yli vuosikymmenen ajan. Vuonna 2006 julkaistun Bloody Harvest -raportin tiimoilta miehet olivat myös ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajiksi. Raportti sai laajan päivityksen viime kesänä, kun Kilgour ja Matas yhdistivät voimansa tutkivan journalistin Ethan Gutmannin kanssa.

Tiedot pohjautuvat useisiin lähteisiin

Miesten tiedot perustuvat muun muassa Falun Gongin harjoittajien haastatteluihin, joissa he kertoivat, että heiltä otettiin vankeuden aikana kudos- ja verinäytteitä. Näytteiden avulla uutta sisäelintä tarvitsevalle potilaalle voitiin löytää sopiva luovuttaja, joka lopulta surmattiin sisäelintensä vuoksi.

Raportin mukaan mielipidevankien ruumiit poltetaan, jotta sisäelinryöstöistä ei jäisi todisteita. Miehet ovat analysoineet lisäksi kiinalaisten sairaaloiden vuoteiden lukumäärää ja käyttöastetta sekä kirurgisen henkilökunnan lukumäärää.

Yhdysvaltain kongressi ja Euroopan parlamentti ovat huomioineet päätöslauselmissaan mielipidevangeille tehdyt elinryöstöt. YK:n erityistarkkailijat ovat vaatineet Kiinan viranomaisia antamaan tarkempia tietoja elinsiirroissa käytetyistä sisäelimistä.

Myös Maailman lääkäriliitto on kritisoinut Kiinan lääketieteellisiä viranomaisia maan elinsiirroista. BMJ uutisoi, että Liver International -lehdessä julkaistu kiinalaistutkimus maksasiirroista vedettiin pois, koska elinsiirroissa käytettyjen maksojen alkuperää ei pystytty todistamaan.

Ihmiselämällä ei ole mitään arvoa

Kilgourin mukaan kiinalaiset lääkärit tietävät, että mielipidevangit kuolevat sisäelintensä vuoksi.

– Ihmiselämällä ei ole heille mitään arvoa, Kilgour tuhahtaa.

Hän arvelee, että mukana on jopa tuhansia lääkäreitä sadoissa sairaaloissa ympäri Kiinaa. Elinsiirtoleikkauksia tehdään eniten rikkaille kiinalaisille, mutta asiakkaita saapuu myös ulkomailta kuten Japanista, Kanadasta tai Yhdysvalloista.

– Uuden maksan saa noin 150 000 dollarilla. Munuaisen saa hieman halvemmalla. Hinnat oli aikaisemmin nähtävillä sairaaloiden verkkosivuilla, mutta ne otettiin pois meidän tutkimustemme alettua, Kilgour sanoo.

Elinsiirtoturismi on kiellettävä lailla

Taiwan ja Israel ovat kieltäneet elinsiirtoturismin lailla. HUS:in elinsiirtokirurgi Heikki Mäkisalo kertoo, että viimeisin elinsiirtoturismin estämiseksi tehty sopimus allekirjoitettiin Espanjassa vuonna 2015. Tuolloin sopimuksen allekirjoitti 14 maata, mutta sopimukseen on liittynyt sen jälkeen kolme maata lisää.

– Sopimuksen tarkoituksena on täydentää ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä, parantaa kansainvälistä yhteistyötä elinkauppaan liittyvien ja siitä tietoisten tahojen paljastamiseksi. Lähiaikoina allekirjoittajia tulee lisää.

Suomi ei ole vielä kieltänyt elinsiirtoturismia lailla.

– Kaikkien maiden olisi kiellettävä elinsiirtoturismi lailla. Sitä toivon hartaasti. Vaikka Suomessa ei olekaan elinsiirtoturismia Kiinaan, niin silti laki antaisi esimerkin muille maille, Kilgour toivoo.

Mäkisalon mukaan elinsiirtoturismin kieltäminen on vaikeaa, koska ihmiset voivat matkustaa ulkomaille vapaasti. Ulkomailla he voivat mennä elinsiirtoleikkaukseen, jos niin haluavat.

– Jälkihoito hoidetaan kotimaassa joka tapauksessa. Kaikki elinkauppaan osallistuvat tahot pyritään saamaan rangaistuksen piiriin, ja joissakin maissa, esimerkiksi Espanjassa, tuomio voi olla jopa 12 vuotta vankeutta, Mäkisalo kertoo.

Mäkisalon mukaan luovuttajaa ei rangaista, mutta muutamissa maissa myös siirteen vastaanottanutta rangaistaan. Tämä tapahtuu siitä syystä, että ilman potilasta koko ketju ei käynnisty ja potilas tietää, että luovuttajaa on voitu painostaa leikkaukseen.

Suomalaisilla ei ole kuitenkaan Mäkisalon mukaan tarvetta matkustaa ulkomaille elinsiirtoon, koska maassamme elinsiirtotoiminta on erittäin hyvin järjestetty ja luovuttajien määrä on kansainvälisestikin hyvää luokkaa. Elinsiirtojonot ovat lyhyitä verrattuna useimpiin muihin maihin.

– Esimerkiksi munuaista odotetaan keskimäärin hieman yli vuoden, kun monissa maissa se on yli viisi vuotta. Muiden elinten odotuslistat ovat selvästi lyhempiä.

Suomessa tehdään noin 400 elinsiirtoa vuosittain.

Kirjoittaja:
Tuomas Keränen
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Juttu on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?