Aivoviikolla väki tanssii innoissaan rautatieasemalla, mutta ei perusta ohjeista ja kielloista.
– Olemme valistaneet kansaa näillä opeilla lähes 60 vuotta, ja sosioekonomiset terveyserot vain syvenevät. Kansanterveysjärjestöissä on aidosti aika kysyä, keitä viestimme tavoittavat, Sydänliiton viestintäjohtaja Eeva-Riitta Piispanen sanoo itsekriittisesti.
Sydänliitolla, Aivoliitolla ja Diabetesliitolla on parhaillaan käynnissä Yksi elämä -hanke, jossa Raha-automaattiyhdistyksen tuella aiotaan tehdä uudenlaista terveysviestintää. Kuusivuotisessa miljoonahankkeessa pyritään ehkäisemään valtimosairauksia kaikkien kansalaisryhmien keskuudessa.
Tänä vuonna kampanjoidaan erityisesti Tunne pulssisi -teemalla. Kansalaisia opastetaan tunnustelemaan pulssiaan, mikä auttaa eteisvärinän tunnistamisessa.
Vaivautuuko työtön kainuulaismetsuri tai uupunut yksinhuoltaja todella kaivelemaan ranteestaan pulssia, jonka tunnustelua eivät kaikki ammattilaisetkaan hallitse?
– Tämän kampanjan tarkoituksena on nimenomaan tavoittaa kaikki yli 60-vuotiaat kansalaiset. Opettelu ei ole liian vaikeaa, ja hyöty selkeä. Samalla haluamme viestittää, että paljon voi tehdä itsekin eikä aina tarvita laitteita tai suuria interventioita. Tavoittelemme elämänhallinnan lisäämistä, Eeva-Riitta Piispanen painottaa.
Syrjässä terveydestä
Paljon puhuttu syrjäytyminen voi tarkoittaa myös syrjäytymistä terveistä elämäntavoista ja terveyspalveluista.
– Toisaalta myös aktiivinen ja osallistuva kansalainen voi vähät välittää virallisesta terveysvalistuksesta, koska kokee sen holhoavaksi. Nykyihminen sietää yhä huonommin neuvomista ja ohjausta, jonka kokee tulevan itsensä yläpuolelta, sanoo sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta.
Hän kuvailee taannoista osallistumistaan Ruotsin lääkäripäiville, jossa suuri salillinen kuunteli esitelmää tulevaisuuden syövistä. Asiantuntija puhui ikään kuin salissa istuvat sadat lääkärit olisivat vain tulevaisuuden syöpien hoitajia. Hallamaa alkoi laskeskella valkokankaan tilastojen valossa, kuinka moni kuulijoista joutuisi omakohtaisesti kohtaamaan syövän.
– Terveysvalistuksen ongelmallinen paradigma on katseen kääntäminen aina muihin, noihin toisiin, joiden pitäisi toimia tietyllä tapaa, etteivät he sairastuisi, Hallamaa sanoo.
Hän sanoo ymmärtävänsä hyvin, miksi nopea mielihyvän saavuttaminen peittoaa valistuksen mukaisen jatkuvan nautintojen kieltämisen terveen elämän nimissä.
– Jos terveellisistä valinnoista voitaisiin tehdä kaikkein hauskimpia ja nopeimmin tyydytystä tuottavia vaihtoehtoja, valistuksen ongelmat ratkeaisivat. Pelkkä välittömästä nautinnosta kieltäytyminen paremman terveyden toivossa sopii vain vahvatahtoisimmille. Me muut tarvitsemme positiivisia kannustimia ja kokemuksia siitä, että olo kohentuu ja elämä parantuu ohjeita noudattamalla.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 12/13.
