Ihosyöpä yleistyy pelottavaa vauhtia – nyt tarvitaan kansallinen ihosyöpäohjelma

Ihosyöpä yleistyy pelottavaa vauhtia – nyt tarvitaan kansallinen ihosyöpäohjelma Kuva 1 / 1

Ihosyöpä on yleisin syöpätyyppi valkoihoisessa väestössä, ja näiden syöpien ilmaantuvuus on kasvanut viime vuosikymmeninä hälyttävän nopeasti (1,2). Suomessa Syöpärekisterin huhtikuussa 2015 päivitetyn tilaston mukaan uusien ihosyöpätapausten määrä on lisääntynyt 1960-luvulta alkaen peräti 9-kertaiseksi, kun muiden syöpien ilmaantuvuus on kasvanut 2,6-kertaiseksi. Ilmaantuvuuden kasvu johtuu merkittävin osin väestön vanhenemisesta, mutta myös immuunijärjestelmää lamaa­vien lääkkeiden lisääntyneestä käytöstä.

Ihosyöpiä on jo nyt yli kolmannes uusista syöpätapauksista, vaikka läheskään kaikki tyvisolusyövät eivät tule kirjatuiksi rekisteriin (3). Lisäksi ihon aurinkovaurio- ja immuunivajepotilailla on usein lukuisia ihosyöpiä. Hyvin yleisiä levyepiteelisyövän in situ -tasoisia varhaisvaiheita, kuten aurinkokeratoosia, ei edes tilastoida, ja niiden hoidon merkitystä terveydenhuoltojärjestelmän kuormituksessa aliarvioidaan.

Auringon ultraviolettisäteily on ihosyöpien tärkein riskitekijä. Se aiheuttaa ihon soluihin DNA-vaurioita ja heikentää immuunivastetta (2,4). UV-säteilyn karsinogeeninen vaikutus alkaa kertyä ihoon jo lapsuudessa ja jatkuu koko elämän ajan. UV-säteilyn aiheuttamia ajurimutaatioita voidaankin todeta laajalti myös auringonvalolle altistuneessa terveessä ihossa (5). Auringonotto tai solariumin käyttö muodikkaan rusketuksen saamiseksi on tavallisin syy ihon tarkoitukselliseen ja runsaaseen altistamiseen UV-säteilylle, mutta iho altistuu säteilylle myös ulkoilmatyössä ja -harrastuksissa ja ilmakehän otsonikerroksen ohenemisen seurauksena.

WHO on nostanut UV-säteilyn ja solariumit ensimmäisen luokan karsinogeeneiksi. Mutta vaikka UV-säteilyn riskit tunnetaan hyvin ja 
väestöön on länsimaissa jo vuosia kohdistettu primaaripreventio-ohjelmia, ihosyöpien ilmaantuvuus on vuosittain kasvanut 4–8 %. Iho­syöpien ehkäisyyn tarvitaan uusia lähestymis­tapoja (6).

Ihosyöpien primaariprevention pitää olla 
aiempaa suunnatumpaa. Sen tulee kohdistua lapsiin ja nuoriin sekä henkilöihin, joilla on perinnöllistä alttiutta, ihon palamisherkkyyttä, riskikäyttäytymistä tai UV-säteilyriippuvuutta, jossa mukana voi olla jopa neuroendokrinologista riippuvuutta (7,8). Asenteet muuttuvat hitaasti, joten valistusta pitäisi antaa jo neuvoloissa ja päiväkodeissa; näin on tehty Australiassa ja Saksassa ja tulokset alkavat näkyä. Ihosyöpien toteaminen varhaisvaiheessa tuottaa terveys­ta­lou­dellista hyötyä, ja siksi sekundaaripreventiota on tehostettava tunnistamalla ihosyövän kehittymiselle tai etenemiselle alttiit suuren riskin yksilöt, joilla on iholla vaikeita aurinkovaurioita, runsaslukuisia tai epätyypillisiä luomia tai immuunijärjestelmää lamaava lääkitys käytössä.

Kasvava ihosyöpäongelma on saavuttanut sellaiset kansanterveyttä ja -taloutta koskevat mittasuhteet, että kansallinen ihosyöpäohjelma on käynnistettävä viipymättä. Keskeiset ihosyöpien taustatekijät on tunnistettu ja niihin on mahdollista vaikuttaa. Jotta ilmaantuvuuden noususuunta saadaan käännetyksi laskuun, ihosyövät on nostettava yhdeksi terveydenhuollon painopistealueeksi ja järjestelmälliseen ehkäisy- ja valistusohjelmaan on kutsuttava mukaan lääketieteellisten asiantuntijoiden lisäksi THL, Kela, 
tulevat sote-alueet ja syöpäjärjestöt.

Kirjoittajat:

Ilkka Harvima
professori, ylilääkäri
Itä-Suomen yliopisto ja KYS, ihotautien klinikka

Veli-Matti Kähäri
professori, ylilääkäri
Turun yliopisto ja
TYKS, ihoklinikka

Annamari Ranki
professori, ylilääkäri
Helsingin yliopisto ja
HYKS, ihotautien klinikka

Erna Snellman
professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto ja
TAYS, ihotautien klinikka

Kaisa Tasanen-Määttä
professori, ylilääkäri
Oulun yliopisto ja OYS, ihotautien klinikka

Kirjallisuutta

1. Lomas A, Leonardi-Bee J, Bath-Hextall F. A systematic review of worldwide incidence of nonmelanoma skin cancer. Br J Dermatol 2012;166:1069–80.
2. Lo JA, Fisher DE. The melanoma revolution: from UV carcinogenesis to a new era in therapeutics. Science 2014;346:945–9.
3. de Vries E, Micallef R, Brewster DH ym; EPIDERM Group. Population-based estimates of the occurrence of multiple vs first primary basal cell carcinomas in 4 European regions. Arch Dermatol 2012;148:347–54.
4. Murphy GM. Ultraviolet radiation and immunosuppression. Br J Dermatol 2009;161 suppl 3:90–5.
5. Martincorena I, Roshan A, Gerstung M ym. High burden and pervasive positive selection of somatic mutations in normal human skin. Science 2015;348:880–6.
6. Robinson JK, Baker MK, Hillhouse JJ. New approaches to melanoma prevention. Dermatol Clin 2012;30:405–12.
7. Koulu L. UV-säteily, ruskettuminen ja DNA-vaurio. Duodecim 2014;130:637–41.
8. Nolan BV, Feldman SR. Ultraviolet tanning addiction. Dermatol Clin 2009;27:109–12.

Tiedepääkirjoitus Lääkärilehdestä 7/16.

Kuva: Panthermedia

Katso kuvia tavallisimmista ihotaudeista: ihotauti.net

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi