Ikä vaikuttaa unilääkkeen valintaan

Ikä vaikuttaa unilääkkeen valintaan Kuva 1 / 1

Unihäiriöt ovat usein seurausta paitsi kiireestä ja huolista, myös psyykkisestä ja somaattisesta sairastamisesta. Unihäiriöistä tavallisin on unettomuus, joka merkitsee kyvyttömyyttä ­nukkua. Unettomuutta on näihin päiviin asti hoidettu lähinnä lääkkeillä. Perinteiset unilääkkeet eivät kuitenkaan ole välttämättä unettomuuden parasta hoitoa.

Unettomuuden syitä on etsittävä aktiivisesti

Esitietojen saamiseksi ja voinnin seuraamiseksi potilaalle on annettava aikaa kertoa asioistaan ja oireistaan. Esimerkiksi uni–valvepäiväkirjan avulla saa jo käsityksen siitä, mikä estää tai edistää nukahtamista (1). Unettoman hoito tulee arvioida kokonaisuutena (2).

Ikääntymisen huomioiminen

Ikääntyminen muuttaa sitä, miten lääkeaineet imeytyvät, jakautuvat, sitoutuvat valkuaisaineisiin, hajoavat ja erittyvät. Maksan kutistuminen ja sen kautta kulkevan verenvirtauksen väheneminen hidastavat lääkemetaboliaa. Myös kudosten herkkyys lääkkeille saattaa muuttua. Etenkin aivokudoksen lääkeainepitoisuuden ja lääkevaikutuksen ennakoiminen pelkästään lääkeannoksen perusteella käy usein sitä epävarmemmaksi, mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys (3).

Diagnoosi ohjaa hoitoa

Diagnoosi ohjaa unettomuuden hoitoa iästä riippumatta, ja hoito toteutuu kyseisen perussairauden käyvän hoidon mukaan. On myös muistettava, että potilaalla saattaa olla samaan aikaan useita oheissairauksia.

Potilaan unettomuutta on tietyissä tapauksissa syytä hoitaa oheissairautena samaan aikaan, kun potilas saa hoitoa perussairauteensa. Tällöin on kuitenkin hyvä muistaa, että iästä riippumatta unettoman potilaan lääkkeettömät keinot ovat unettomuuden ensisijaista hoitoa.

Lääkehoito aloitetaan vanhuksille tavallista pienemmällä annoksella

Unilääkehoito noudattaa tiettyjä perussääntöjä:

➤ Lääkehoitojen mahdolliset vasta-aiheet on otettava huomioon.
➤ Lääkehoidon tulee olla mahdollisimman yksinkertainen.
➤ Lääkeannokset ajoitetaan otettavaksi yöunen kannalta sopivaan aikaan vuorokaudesta. Unilääke otetaan kerta-annoksena ennen puoltayötä.
➤ Unilääkkeen enimmäisannosta ei pidä ylittää. Jos näin tapahtuu, unettomuuden hoito on arvioitava kokonaan udelleen ja hoitosuunnitelma on tarkistettava.
➤ Lääkehoito aloitetaan vanhuksille tavallista pienemmällä annoksella.

Vanhuksilla sekä etenkin maksa- tai munuaistauteja sairastavilla potilailla bentsodiatsepiinien eliminaatio voi hidastua huomattavasti. Tämä on otettava huomioon annosta määrättäessä ja hoidon vaikutuksia seurattaessa (4).

Jos potilas on yli 55-vuotias, yksi vaihtoehto unilääkkeeksi on pitkävaikutteinen melatoniini, joka otetaan säännöllisesti joka ilta samaan kellonaikaan.

Tärkeää on muistaa etenkin pitkävaikutteisten lääkevalmisteiden tai pitkän eliminaation puoliintumisajan lääkeaineiden käytön mahdollisesti aiheuttama jäännösvaikutus eli väsymys, joka voi jatkua vielä pitkään seuraavana aamuna (5).

Monet lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksenaan joko unettomuutta tai väsymystä. Tämän vuoksi pitää tarkistaa mahdollisiin samanaikaisiin sairauksiin annettu hoito ja seurattava tiiviisti ja tarkasti potilaan vointia.

Jos aloitettu lääkehoito ei tuota haluttua vaikutusta, lääke ei välttämättä ole tehoton, vaan ongelman taustalla voi olla myös lääkkeestä riippumattomia syitä. Ensiksi tarkistetaan, onko potilas ottanut lääkkeet ohjeiden mukaan. Tämän jälkeen arvioidaan, onko lääkeannos unettomuuden hoitoon liian suuri tai liian pieni ja harkitaan lääkkeen pitoisuusmäärityksen tarve osana lääkehoidon seurantaa.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Lääkkeiden yhteisvaikutukset on tunnettava, jos potilaalle määrätään useampi kuin yksi lääke. Jokaisen lääkkeen annostelu on syytä tarkistaa erikseen ja arvioitava niiden yhteisvaikutukset. Monen lääkkeen määräämistä samanaikaisesti on vältettävä ja lisäksi tarpeettomat lääkkeet on pyrittävä karsimaan pois.

Lääkkeelle hyväksytystä käyttöaiheesta poikkeava (off-label) unilääkehoito ei ole suositeltavaa. Tämän vuoksi on suhtauduttava kriittisesti masennuslääkkeiden tai psykoosilääkkeiden käyttöön unettomuuden hoitona ilman, että henkilö sairastaa masennusta tai psykoottista häiriötä. Hyväksytystä käyttöaiheesta poikkeava hoito on toki poikkeuksena mahdollista, jos käyttö on perusteltavissa luotettavalla tutkimustiedolla.

Kirjoittaja:
Timo Partonen
psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveysosasto, mielenterveysyksikkö

Kirjallisuutta

1. Uni-valvepäiväkirja. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Unettomuus. Käypä hoito -suositus 23.8.2008. http://www.terveysportti.fi/xmedia/khp/hoi50067a.pdf
2. Partonen T. Unettomuuden diagnostiikka. Suom Lääkäril 2014;69:395–9.
3. Koponen H, Leinonen E. Vanhuspsykiatria. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. Helsinki: Duodecim 2014.
4. Talaslahti T, Alanen H-M, Leinonen E. Miten hoidan vanhusten unettomuutta? Suom Lääkäril 2014;69 teemaliite Unen elämänkaari:37–41.
5. Kuehn BM. FDA warning: driving may be impaired the morning following sleeping pill use. JAMA 2013;309:645–6.

Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 20/2015 julkaistuun artikkeliin.

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi