Internet auttaa surutyössä

Internet auttaa surutyössä Kuva 1 / 1

Kuolema- ja sururituaalit ovat muuttuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana. Vainajan muiston kunnioittaminen ja suruprosessin läpikäyminen on muuttunut aiempaa vahvemmin yksilön omaksi kokemukseksi.

Anna Haverisen tuoreen väitöstutkimuksen mukaan Internet on luonut uuden yhteisöllisen tavan muistaa vainajaa.

– Tutkimukseni osoittaa, että surun ritualisoinnin tarve ja halu muistaa ja tulla muistetuksi ovat säilyneet. Internet tarjoaa tällöin uudenlaisen keinon yhteisöllisyyteen läheisen kuoleman jälkeen, hän sanoo.

Haverisen tutkimus paljasti, että Internetissä voi muistella vainajaa monipuolisin tavoin, yksin tai yhdessä.

– Moni verkkosivusto on ottanut huomioon menehtyvät käyttäjänsä, joita etenkin sosiaalisessa mediassa surraan ja muistellaan yhdessä. Esimerkiksi Facebook on vuodesta 2009 mahdollistanut vainajan profiilisivun memorialisoinnin. Tämä luo sivusta muistomerkin vainajan ystäville ja läheisille, Haverinen kertoo.

Muistomerkillä jaetaan muistoja, kuvia, musiikkia, lohduttavia laulun lyriikoita ja Raamatun jakeita. Vuorovaikutus auttaa tutkimuksen mukaan surevia käsittelemään menetystään paremmin. Myös surutyön tekeminen helpottuu, kun muistomerkkiä pääsee katsomaan missä vain ja milloin vain.

Haverisen mukaan virtuaaliset muistomerkit ovat sureville myös keino rakentaa uutta identiteettiä. Sureva voi työstää omaa muuttunutta asemaansa, esimerkiksi leskeyttä, rakentamalla edesmenneen muistoksi muistomerkkisivuston.

– Läheisten Internetiin luomat suunnitellut muistomerkit ovat tärkeitä viestinnän paikkoja perheenjäsenille ja ystäville, jotka voivat vuosien kuluessa käydä tervehtimässä edesmennyttä samaan tapaan kuin haudalla vieraillaan. Rituaalit verkossa, kuten esimerkiksi virtuaalisen kynttilän sytyttäminen, koetaan rinnakkaiseksi verkon ulkopuolella tapahtuville rituaaleille, eikä suinkaan niitä korvaaviksi. Tärkeintä on ele, meditatiivinen hetki, jonka aikana sureva ottaa hetken arjestaan muistellakseen läheistään, Haverinen sanoo.

Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Lähde:
Turun yliopisto

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi