Lajinkehityksemme alussa lienee myös alkuihmisen tapana ollut syödä istukka synnytyksen jälkeen, kuten monet nisäkäslajit edelleenkin tekevät. Synnytykseen liittyvä mystiikka, uskomukset ja emootiot näyttävät herättäneet asian ainakin Yhdysvalloissa esille niin, että istukan käyttöön kaivataan nykyistä tarkempia ohjeita ja jopa lainsäädännön ohjausta. Arvostettu naistentautien ja synnytysopin tiedelehtikin käsittelee kirjoituksessaan istukan ja siitä tehtyjen valmisteiden käyttöä, plasentofagiaa, sekä synnytysyksikön vastuuta istukkakudoksen käytöstä.
Yksikään raportti plasentofagian terveyshyödyistä ei kestä kriittistä, tieteellistä arviointia. Yleensä taustalla ovat yksittäiset kokemuksiin perustuneet mielipiteet. Ainoa lumekontrolloitu tutkimus istukkavalmisteesta koski naisen rauta-aineenvaihduntaa, eikä istukkakapseleista ollut mitään hyötyä. Beetahemolyyttinen streptokokki, HIV, hepatiitti ja zikavirus voivat siirtyä istukkavalmisteiden mukana, samoin istukkaan kertyvät raskasmetallit, erityisesti kadmium.
Yhdysvalloissa lisääntyvä kiinnostus luonnonmukaiseen synnykseen on lisännyt kiinnostusta istukkakudoksen käyttöön. Taustalla ovat uskomukset positiivisista vaikutuksista äidin hormonitoimintaan, mielialaan ja yleiseen terveydentilaan. Asian ympärille on syntynyt teollista toimintaa, tärkeimpänä istukkakudoksen kuivaaminen ja kapselointi myöhempää käyttöä varten. Tuoretta istukkakudosta myös käytetään sellaisenaan perheen ruokapöydässä.
Suomessa asia on tullut vastaan muutaman yksittäisen perheen kohdalla. Lainsäädäntö biologisen kudoksen käsittelystä ei toistaiseksi selkeästi ohjaa synnytysyksikköjen toimia silloin, kun perhe vaatii istukan säilyttämistä ja luovuttamista.
Lähde:
Farr A, Chervenak F, McCullough L ym. Human placentophagy: a review. Am J Obstet Gynecol April 2018;218:401.e1–11.
Kirjoittaja:
Pertti Kirkinen
professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 18/2018.
