Kaarlo Simojoki: Ei kannabiksen laillistamiselle, kyllä rangaistavuuden poistolle

Rangaistavuuden poisto voisi edistää sitä, että päihdeongelmia kohdellaan enemmän hoidon kautta, ei niinkään oikeusjärjestelmän kautta.

Kaarlo Simojoki: Ei kannabiksen laillistamiselle, kyllä rangaistavuuden poistolle Kuva 1 / 2 Kuva: Helena Hiltunen / Helsingin yliopisto

A-klinikan lääketieteellinen johtaja, päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaarlo Simojoki ei kannata vihreiden puoluekokouksen aloitetta kannabiksen laillistamisesta Suomessa.

Sen sijaan hän kannattaa huumeiden käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poistoa, tietyin ehdoin.

Ja ehdot ovat nämä: päihdepalvelujen täytyy pystyä vastaamaan hoidon kasvavaan kysyntään ja aiheeseen liittyvän muun lainsäädännön pitää olla kunnossa.

Kysynnän voi odottaa kasvavan muualta maailmasta saatujen kokemusten perusteella. Näin on Simojoen tietojen mukaan käynyt esimerkiksi Kanadassa ja niissä Yhdysvaltojen osavaltioissa, joissa kannabis on laillistettu.

– Jo nyt on erittäin hankala päästä päihdepalvelujen, varsinkin varhaisten interventioiden piiriin, Simojoki sanoo.

Lisäksi kulman takana voi piillä uudenlainen ongelma. Tutkimusten mukaan päihdepotilaiden muita sairauksia hoidetaan keskimäärin huonommin kuin muun väestön.

Ja jos päihdekäyttäjien määrä kasvaa, voi kasvaa myös huonosti hoidettujen potilaiden määrä.

Huumeiden käyttäjiä kuolee hoidettavissa oleviin somaattisiin sairauksiin enemmän kuin esimerkiksi yliannostuksiin. Simojoen mukaan näin on todettu EU-tasoisissa tutkimuksissa.

Päihdeongelmaa pitää kohdella sairautena

Ennen huumeiden käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poistoa tarvitaan Kaarlo Simojoen mukaan useita muutoksia lakeihin ja käytäntöihin.

Miten muuttuisi esimerkiksi ammattiin soveltuvuuden arviointi? Tällä hetkellä huumeiden käyttö on peruste opiskelupaikan eväämiselle.

– Käytäntö on aika tiukka verrattuna esimerkiksi alkoholiin.

Mitä sallittaisiin liikenteessä, entä työelämässä?

Säädösten läpikäynti olisi iso urakka. Sitä kannattaisi Simojoen mielestä tehdä ennakoivasti, tiekarttaa rakentaen. Hänestä on vääjäämätöntä, että rangaistavuuden poisto on edessä jossain vaiheessa.

Huumeiden kokeilu ja ongelmakäyttö ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lisääntyneet Suomessa lähes koko 2000-luvun ajan.

– Rangaistavuuden poisto johtaisi toivon mukaan myös siihen, että päihdeongelmaa ja päihderiippuvuutta aletaan kohtelemaan sairautena ja hoidon kautta, ei niinkään oikeusjärjestelmän ja rangaistuksen kautta.

Minne potilaat hävisivät?

Päihdepalveluja koskevassa lainsäädännössä olisi ylipäätään Simojoen mielestä paljon parantamisen varaa.

Ensinnäkin palvelujen saatavuus pitäisi varmistaa.

– Varovasti arvioiden alkoholin käyttäjistä viidennes, korkeintaan kolmannes, niistä jotka tarvitsisivat intervention, on jonkin intervention piirissä.

Simojoki tutkaili asiaa taannoin Sotkanetistä. Vuoteen 2010 verrattuna nyt hoidetaan 30 prosenttia vähemmän päihdepotilaita julkisella sektorilla tai julkisen sektorin ostamissa palveluissa. Koronavuonna 2020 päihdehoitoa avohoidossa saavien potilaiden määrä tippui peräti 6 000:lla.

– He tulevat varmasti takaisin tänä tai ensi vuonna, mutta onko meillä palveluita?

Simojoki toivoo muutoksia päihdediagnoosista koituviin seurauksiin. Jos esimerkiksi masentunut saa lisäksi päihdediagnoosin, hän voi menettää kuntoutusrahan.

Etuisuusongelmia on hänen mukaansa paljon.

Haastetta syntyy myös siitä, että aina ei ole selvää, mikä päihdeongelmien hoidossa kuuluu sosiaalipuolelle ja mikä terveydenhuoltoon.

– Tässä käydään valitettavasti usein valta-resurssipeliä siitä, kenelle nämä oikein kuuluvat.

Minna Pihlava

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?