Kesäuusinta: Mitä tehdä lapsen kuumekouristukselle?

Kesäuusinta: Mitä tehdä lapsen kuumekouristukselle? Kuva 1 / 1

Päivystävä lääkäri kohtaa usein kuumekouristuksia saaneen lapsen, sillä ne ovat yleisimpiä lasten aivoperäisiä kohtausoireita. Niitä esiintyy 2–5 %:lla länsimaisista lapsista seitsemän vuoden ikään mennessä (1,2).

Suomessa tehdyn neuvolatutkimuksen mukaan noin 7 % suomalaislapsista saa kuumekouristuksen viiden vuoden ikään mennessä (3), ja lisäksi 20–30 %:lla näistä lapsista ne uusiutuvat (1,4,5). Yleisyytensä vuoksi kuumekouristusten oikea diagnostiikka ja hoito on tärkeää.

Kuumekouristus ilmenee infektion varhaisessa vaiheessa

Kuumekouristukset ovat ainoastaan kuumeen yhteydessä yleensä 6 kk–6 vuoden ikäisillä lapsilla havaittuja aivoperäisiä kohtausoireita (6). Tarkkaa, yleisesti käytössä olevaa, rajaa kuumeen korkeudelle kuumekouristusten yhteydessä ei ole määritetty.

Kuumeen taustalla on tavallisimmin jokin virustauti ja siihen liittyvänä lapsella on liitännäisoireina usein nuha, ­yskä, kurkkukipu, ripuli ja/tai oksentelu. Akuutin gastroenteriitin (maha-suolitulehdus) aikana lapset voivat herkästi kouristaa, vaikka lämmönnousu olisi melko matala (2).

Tyypillisimmin kuumekouristuksen saavan lapsen kuume nousee kuitenkin korkeaksi (yli 38,5 °C), ja kouristus voi olla ensimmäinen merkki kuumeesta ja sen nopeasta noususta lapsen kouristaessa ennen kuin hänen on todettu edes sairastuneen. Kouristaneen lapsen lämpö on siten tärkeä mitata.

Kuumekouristuksen aikana

Suurin osa eli 80–90 % lasten saamista kuumekouristuksista on yksinkertaisia ja loput 10–20 % monimuotoisia. Yksinkertaiset kuumekouristukset ovat symmetrisiä, eli ne esiintyvät kehon molemmin puolin ja kestävät alle 15 minuuttia. Monimuotoiset kuumekouristukset kestävät yli 15 minuuttia tai ne ovat epäsymmetrisiä esiintyen toispuolisesti kehossa tai ne uusiutuvat saman kuumepäivän aikana (7).

On tavallista, että kuumekouristuksen aikana lapseen ei saa kontaktia, hänen silmänsä voivat devioida (silmät kääntyvät poikkeavasti ylös, alas tai sivuille), hän menettää tajuntansa ja vartalo jäykistyy. Jäykistymistä seuraa nykiviä kouristuksia sekä vartalossa että raajoissa.

Osa lapsista voi kuumekouristuksen aikana olla nykimisen sijaan veltto (7). Hengitys salpautuu muutamaksi sekunniksi ja suusta voi tulla vaahtoa, ­joka on veristä, jos lapsi on purrut kieleensä tai posken limakalvoon. Kouristuksia seuraa usein jälkiväsymys tai -uni.

Kuumekouristuksen ensihoito

Kuumekouristuksen saavan lapsen ensihoito toteutetaan kuten epilepsiakohtauksen saaneen hoito (9). Suurin osa kuumekouristuksista on lyhyitä, 1–2 minuutin pituisia, ja ne loppuvat ilman mitään erityistoimenpiteitä.

Tällaisen lyhyen kuumekouristuksen saanut lapsi ei ole hengenvaarassa, koska sydämen ja keuhkojen toiminta on normaalia, ja hengitys salpautuu vain muutamaksi sekunniksi. On kuitenkin tärkeää varmistaa lapsen vapaat hengitystiet kouristuksen aikana ja estää häntä vahingoittamasta itseään sijoittamalla lapsi turvalliselle alustalle. Tarvittaessa etenkin pitkittyneen kohtauksen yhteydessä olennaista on hengityksen ja verenkierron turvaaminen normaalien periaatteiden mukaisesti.

Vanhemmat usein pelkäävät lapsensa menehtyvän kuumekouristukseen (2), joten on tärkeää rauhoittaa heidät ja opastaa oikeat ensiaputoimenpiteet. Vanhemmille tulee vakuuttaa, että oireet ovat hyvänlaatuisia kertomalla niiden luonnollisesta kulusta sekä hyvästä ennusteesta (2).

Kouristuksen suuren uusimisriskin vuoksi vanhemmille neuvotaan ensiapulääkkeen käyttö jo ensimmäisen kuumekouristuksen jälkeen. Oikea-aikainen ensiapulääkkeen antaminen näyttäisi lyhentävän pitkään kestäneen kuumekouristuksen kestoa (10).

Vanhempia kehotetaan antamaan ensiapulääke lapselle kotihoidossa kerran, jos kuumekouristus ei laukea itsekseen 3–5 minuutin kuluessa. Mikäli kouristus ei lopu viiden minuutin kuluessa ensiapulääkkeen antamisesta, on lapsi toimitettava sairaalahoitoon ambulanssilla.

Bakteeri-infektion poissulkeminen

Lapsen saadessa elämänsä ensimmäisen kuumekouristuksen lääkärin on syytä arvioida hänet päivystyksellisesti, vaikka kouristus olisi ollut lyhyt ja lapsi olisi toipunut siitä nopeasti. Tärkeintä on sulkea pois keskushermostoinfektiot eli aivotulehdus (enkefaliitti) sekä aivokalvotulehdus (meningiitti).

Jos lapsi on toipunut nopeasti kouristuksesta, hänen yleisvointinsa on hyvä ja kliiniset tutkimuslöydökset normaalit, hänelle ei tarvitse tehdä välttämättä laboratoriotutkimuksia. Usein riittää muutaman tunnin mittainen lapsen seuranta. Alle puoli- ja yli 6-vuotiaalta lapselta tulee erityisen tarkasti sulkea pois kuumekouristuksen taustalta vakavat infektiot, kuten bakteerimeningiitti ja sepsis (verenmyrkytys).

Hyvää estohoitoa ei ole

Lasten kuumekouristuksiin ei ole saatavilla hyviä estolääkkeitä, jotka olisivat yhtä aikaa tehokkaita ja turvallisia. Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tavallisesti käytetyistä lasten kuumelääkkeistä on tehty ainoastaan parasetamolista, ibuprofeenista ja diklofenaakista, ja ne ovat osoittautuneet tehottomiksi kuumekouristusten estossa (4,5,7). Ne eivät myöskään tehoa kouristusten yhteydessä nousseen kuumeen alentamiseen.

Kuumekouristuksen saaneen lapsen kuume hoidetaankin nykyään samoin indikaatioin kuin kouristamattomien kuumeisten lasten (7), eli lääkkeillä lievitetään lähinnä infektiosta johtuvaa kipua ja epämukavaa oloa. Mikäli lapsi on huoneenlämmössä selvästi hikinen, hänen vaatetustaan voi vähentää tilanteeseen sopivasti. Muu lapsen ulkoinen viilentäminen voi jopa pitkittää kouristuskohtausta, joten sitä ei tule käyttää (7).

Epilepsian hoitoon tarkoitetut lääkkeet eivät joko ole tehokkaita tai niitä ei yleisten ja vakavien haittavaikutusten vuoksi tule käyttää kuumekouristusten estohoidossa (5,7). Nykytiedolla nämä lääkkeet eivät myöskään estä epilepsian kehittymistä kuumekouristuksia saaville lapsille (7).

Lapsen hoitopaikkaa on syytä miettiä, jos hän saa toistuvia kuumekouristuksia. Päiväkodissa hoidettavat lapset saavat kuumeisia infektioita selvästi useammin kuin esim. koti- tai perhepäivähoidossa (11).

Alle kolmevuotiaat lapset sairastavat eniten hengitystieinfektioita, mikä on myös tyypillinen kuumekouristusikä. Kuumeisten infektioiden määrän lisäksi perimä lisää kuumekouristusten riskiä.

Kuumekouristusten tai epilepsian esiintyminen lähisuvussa, alle vuoden ikä ja monimuotoinen ensimmäinen kuumekouristus lisäävät kuumekouristusten uusimisriskiä (12), mutta näihin tekijöihin vaikuttaminen on mahdotonta.

Enteileekö kuumekouristus epilepsiaa?

Aivoperäisinä kohtausoireina kuumekouristuksetkin muistuttavat ilmiasultaan epileptisiä kohtauksia, mutta ne ovat hyvänlaatuisia lapsuusiän kouristuskohtauksia. Yksinkertaisia kuumekouristuksia saavan lapsen riski sairastua epilepsiaan on noin 1 %, eli se ei ole suurempi kuin muidenkaan lasten (1,7).

Monimuotoisen kuumekouristuksen saaneiden lasten riski sairastua epilepsiaan on 4–6 % (1,7), mutta hekään eivät ole 10-vuotiaina eronneet ikätovereistaan psykologisissa testeissä mitatun älyllisen kehityksen ja käyttäytymisen eivätkä koulumenestyksen osalta (7). Kuumekouristuksia saavan lapsen ennuste on siis hyvä, eivätkä kuumekouristukset vaikuta lapsen kehitykseen (7).

Kiitämme Arvo ja Lea Ylppö Säätiötä, 
Stiftelsen Alma och K.A. Snellman Säätiötä 
sekä ­OYS-ERVA-alueen valtionrahoitusta.

Kirjoittaneet:
Kirsi Mikkonen
LT, lastentautien erikoislääkäri, lastenneurologiaan erikoistuva lääkäri
HYKS, lastenneurologian klinikkaryhmä
Heikki Rantala
LKT, professori
Oulun yliopisto, kliinisen lääketieteen laitos, lastentaudit
OYS, Lapset ja nuoret

Lähteet:
1. Nelson KB, Ellenberg JH. Prognosis in children with febrile seizures. Pediatrics 1978;61:720–7.
2. Sadleir LG, Scheffer IE. Febrile seizures. BMJ 2007;334:307–11.
3. Sillanpää M, Camfield P, Camfield C ym. Incidence of febrile seizures in Finland: prospective population-based study. Pediatr Neurol 2008;38:391–4.
4. Strengell T, Uhari M, Tarkka R ym. Antipyretic agents for preventing recurrences of febrile seizures: randomized controlled trial. Arch Pediatr Adolesc Med 2009;163:799–804.
5. Offringa M, Newton R. Prophylactic drug management for febrile seizures in children. Evid Based Child Health 2013;8:1376–485.
6. Commission on Classification and Terminology of the International League Against Epilepsy. Proposal for classification of epilepsies and epileptic syndromes. Epilepsia 1985;26:268–78.
7. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lasten­neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Epilepsiat ja kuumekouristukset (lapset). Käypä hoito -suositus. Suomalainen ­Lääkäriseura Duodecim 2013. www.kaypahoito.fi
8. American Academy of Pediatrics. Provisional Committee on Quality Improvement, Subcommittee on Febrile Seizures. Practice parameter: the neurodiagnostic evaluation of the child with a first simple febrile seizure. Pediatrics 1996;97:769–72.
9. Suomalaisen Lääkäriseuran ­Duodecimin, Suomen Lasten­neurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Epileptinen kohtaus (pitkittynyt). Käypä hoito -suositus. Suomalainen ­Lääkäriseura Duodecim 2009. www.kaypahoito.fi
10. Seinfeld S, Shinnar S, Sun S ym. Emergency management of febrile status epilepticus: result of the FEBSTAT study. Epilepsia 2014;55:388–95.
11. Hurwitz ES, Gunn WJ, Pinsky PF, Schonberger LB. Risk of respiratory illness associated with day-care attendance: a nationwide study. Pediatrics 1991;87:62–9.
12. Rantala H, Uhari M. Kuumekouristusten riskitekijät, ehkäisy ja ennuste. Duodecim 1999;115:1093–7.
Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 33/2014. julkaistuun artikkeliin.

Julkaisemme kesän aikana suosittuja tiedeartikkeleita uudestaan. Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 13. syyskuuta 2014.

Oletko jo lukenut nämä?

  • Mitä tehdä lapsen kuumekouristukselle?

    Kuumekouristukset ovat ainoastaan kuumeen yhteydessä, yleensä 6 kuukauden?6 vuoden ikäisillä lapsilla havaittuja aivoperäisiä kohtausoireita.

    Tutkittua tietoa 13.9.2014
  • Suomalaismatkailjoiden denguetartunnat lisääntyvät

    Thaimaassa on tänä vuonna todettu kolme kertaa enemmän denguetartuntoja kuin vuosi sitten vastaavaan ajankohtaan mennessä. Keski-Amerikassa tartuntojen määrä on lisääntynyt 85 prosenttia viimevuotisesta. Tartuntariski on kaikilla suomalaisilla, jotka matkustavat Aasian, Afrikan tai Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisille alueille.

    Uutiset 1.8.2013

Terveyskirjasto.fi