Kihti tarvitsee hoitoa

Kihti tarvitsee hoitoa Kuva 1 / 1

Mikä kihti on?

Kihti on tulehduksellinen nivelsairaus, joka syntyy, kun kehoon kertyy aineenvaihdunnan tuotteena liikaa virtsahappoa eli uraattia.

Mikä ihmeen uraatti?

Uraatti on elimistön puriiniemästen aineenvaihduntatuote. Puriiniemäksiä on soluissa ja etenkin DNA:ssa, josta ihmisen tumassa sijaitsevat geenit muodostuvat.

Puriiniemäksistä muodostunut uraatti erittyy virtsan kautta pois elimistöstä. Kihti syntyy tilanteessa, jossa elimistön uraattimäärä suurenee liikaa. Tämä näkyy yleensä veren suurentuneena uraattipitoisuutena.

Uraattia voi saada liikaa ravinnosta tai sen muodostuminen kiihtyy erilaisten aineenvaihduntahäiriöiden seurauksena. Myös uraatin vähentynyt erittyminen virtsaan voi lisätä sen määrää elimistössä.

Veren uraatti-arvojen normaalialue on miehillä 230–480 mikromoolia litrassa. Naisilla luku on 155–350. Koska miehillä uraattia on enemmän kuin naisilla, he sairastuvat selvästi herkemmin kihtiin kuin naiset. Suurentunut uraatti-arvo on yleinen, eikä se johda aina kihdin puhkeamiseen.

Kuinka yleinen kihti on?

Kihtiä on aiemmin pidetty suhteellisen harvinaisena, hyvänlaatuisena ja helppohoitoisena tautina, jonka merkitys muihin niveltulehduksiin verrattuna on arvioitu vähäiseksi. Viime vuosikymmeninä tilanne on kuitenkin muuttunut. Kihdin esiintyvyys on kaksinkertaistunut (nykyisin 1–2 %), tauti on muuttunut vaikeammaksi ja sen aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ovat selvästi kasvaneet. Myös krooninen hoitoon vastaamaton kihti on yleistynyt.

Miten kihdin voi saada?

Eniten kihdin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat alkoholi, ylipaino (erityisesti vyötärölihavuus ja metabolinen oireyhtymä), runsaasti puriinia sisältävät ruoka-aineet ja nesteenpoistolääkkeet. Henkilöillä, jotka käyttävät runsaasti tavallisella sokerilla ja hedelmäsokerilla (fruktoosilla) makeutettuja juomia, esiintyy kihtiä muita enemmän.

Paraneeko kihti?

Uusien lääkkeiden takia kihti voidaan parantaa pysyvästi lähes kaikilta potilailta. Tuloksia heikentävät elämäntapojen muuttamisen vaikeus, hyperurikemialääkityksen haittavaikutukset ja liian pienet annokset, huono sitoutuminen pitkäaikaiseen lääkehoitoon sekä kihtiin liittyvät muut sairaudet, jotka vaikeuttavat hoidon toteuttamista.

Onko kihti perinnöllistä?

Perinnöllisellä taipumuksella on voi vaikuttaa kihdin syntyyn, minkä vuoksi toiset ovat tavallista herkempiä sairastumaan.

Miten kihdin tunnistaa?

Yleisimmin kihti ilmenee ajoittaisina kipeinä niveltulehduksina, useimmiten isovarpaan tyvinivelessä. Kipu alkaa nopeasti, yleensä yöllä, ja kiihtyy huippuunsa puolessa vuorokaudessa. Alussa vaivat kestävät muutamia päiviä, mutta kihdin toistuessa kesto pitenee.

Vuosien tai vuosikymmenten mittaan kihti voi hoitamattomana kehittyä pitkäaikaiseksi (krooniseksi), jolloin nivelet ovat kipeitä ja kyhmyisiä kihtikohtausten väliaikoinakin. Ihon alle voi muodostua kipeitä patteja.

Diagnoosi on varma, kun tulehtuneesta nivelestä löytyy valkosolujen fagosytoimia natrium­uraattikiteitä. Varma diagnoosi auttaa hoitavaa lääkäriä ja motivoi potilaita elämäntapamuutoksiin, pitkäaikaiseen lääkitykseen ja taudin säännölliseen seurantaan.

Miten kihtiä hoidetaan?

Akuutissa kihdissä hoidon tavoite on rauhoittaa niveltulehdus mahdollisimman nopeasti. Lääkkeettömiä hoitoja ovat lepo ja kylmä. Suurina annoksina käytetyt tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita, mutta käyttöä rajoittavat vatsavaivat, sydämen ja munuaisten vajaatoiminta sekä verenpainetauti ja sen lääkitys.

Akuutissa kihdissä käytetään yhä enemmän kortikosteroideja. Prednisoni- tai prednisoloniannos suun kautta on yleensä 20–40 mg vuorokaudessa usean päivän ajan (korkeintaan kaksi viikkoa), ja vastetta voi tehostaa nivelensisäisellä paikallishoidolla. Potilas voi toistaa lyhyen kuurin oma-aloitteisesti useita kertoja vuodessa.

Ruokavalio- ja elämäntapaohjaus ovat aiheellisia jo ensimmäisen kihtikohtauksen jälkeen. Perinteisen puriinirajoitteisen ruokavalion lisäksi tulisi kiinnittää huomiota myös painonhallintaan ja alkoholin, erityisesti oluen, käytön kohtuullistamiseen.

Hyviin hoitotuloksiin päästään informoimalla potilaita riittävästi sekä tavoitteellisella lääkehoidolla ja säännöllisellä seurannalla.

Mihin kihti voi hoitamattomana johtaa?

Kihtiin ja hyperurikemiaan liittyy noin 2–3-kertainen riski sairastaa sydän- ja verisuonitauteja, munuaisten vajaatoimintaa ja diabetesta. Nämä liitännäissairaudet ja niiden riskitekijät tulisi selvittää ja tarpeen mukaan hoitaa jokaiselta kihtiin sairastuneelta jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen.

Jos kihtikohtaukset uusivat ja tihenevät elämäntapaohjauksesta huolimatta tai potilaalla todetaan krooninen kihti, aloitetaan hyperurikemia­lääkitys.

Kirjoitus perustuu Suomen Lääkärilehdessä (13/14) julkaistuun juttuun: Tavoitteellinen lääkitys parantaa kihdin hoitotuloksia.

Lähteet:
Tavoitteellinen lääkitys parantaa kihdin hoitotuloksia. Heikki Julkunen. Suomen Lääkärilehti nro 13/2014.
Terveyskirjasto

Tarkastanut:
Heikki Julkunen
ylilääkäri HYKS
medisiininen tulosyksikkö
Peijaksen sairaala

Kirjoittaja:
Johanna Nykopp
toimittaja

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi