Liikunta vähentää vanhusten toiminnanvajeita

Liikunta vähentää vanhusten toiminnanvajeita Kuva 1 / 1

Vanhusten liikunnasta on tehty pitkälti toistasataa satunnaistettua kontrolloitua interventiotutkimusta. Kaksi kolmesta tutkimuksesta osoittaa, että liikunta on hyödyllistä toiminnanrajoitteiden ja toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisyssä.

Yksikään aiempi tutkimus ei kuitenkaan ole pitänyt primaarina päätetapahtumana toiminnanvajeen ilmaantumista, vaan kaikki ovat olleet tähän liian pieniä ja parhaimmillaankin päätetapahtuma on jonkin toimintakykymittarin numeerinen parantuminen.

Yhdysvalloissa on nyt saatu päätökseen suuri LIFE-monikeskustutkimus, jossa on riittävästi voimaa osoittamaan myös toiminnanvajeen ilmaantuminen. Yhteensä 1 625 liikuntarajoitteista (70-89 v, SPPB-liikuntamittarilla pisteet alle 9/12, mutta pystyivät kävelemään 400 m) ikäihmistä kahdeksasta eri keskuksesta osallistui tutkimukseen, jossa puolet sai liikuntaintervention ja puolet terveyskasvatusta.

Liikuntaohjelmaan arpomalla valikoituneet harjoittelivat yhteensä 2,6 vuoden ajan kahdesti viikossa ryhmissä ja lisäksi 3-4 kertaa viikossa kotona ohjelmaa, joka sisälsi aerobista harjoittelua, voima- ja tasapainoharjoittelua sekä venyttelyä. Primaarinen päätetapahtuma oli kyky kävellä 400 metriä ilman toisen apua. Siis varsin intensiivinen ohjelma, ja panostus tutkimukseen oli valtava.

Liikuntaohjelmaan osallistuneista pienemmälle osalle ilmaantui seurannassa liikuntaongelma (30,1 % vs. 35,5 %, HR 0,82, 95 %:n LV 0,69-0.98, p = 0,03) kuin terveyskasvatusryhmässä. Pysyvää liikuntaongelmaa (kahdessa peräkkäisessä seurannassa kykenemättömyys kävellä 400 m) ilmaantui samoin vähemmän interventioryhmässä kuin verrokkiryhmässä (14,7 % vs.19,8 %; HR 0,72, 95 %:n LV 0,57-0,91, p = 0,006).

Vaikuttavuudessa ei ollut eroa ikäryhmien, sukupuolen, tai alkuperäisen liikuntavaikeuden mukaan. Vain noin 15 % interventioryhmän tutkittavista lopetti kesken. Komplikaatioiden määrät eivät eronneet ryhmien välillä, mutta eipä liikunta näyttänyt myöskään vähentävän sairaalaan joutumisia.

Tutkimus siis todentaa aiempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan liikunta todella parantaa mahdollisuuksia itsenäiseen elämään vanhana myös niillä, jotka ovat jo haurastuneet ja joiden toimintakyky on heikkenemässä. Mitä tulokset merkitsevät käytännössä? Ikäihmisille tulisi tarjota mahdollisuuksia omaan liikuntaan sekä kuljetus liikuntaryhmään, mikä näyttää varmistavan siihen sitoutumisen.

Katso myös: Liikuntaa lääkkeeksi.

Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 38/14.

Oletko jo lukenut nämä?