Puoliksi suomalainen, puoliksi ojibwe

Arne Vainio työskentelee perhelääkärinä Fond du Lac -reservaatissa.

Puoliksi suomalainen, puoliksi ojibwe Kuva 1 / 1

Arne Vainion, suomalaisen isän ja ojibwe-intiaaniäidin pojan, urapolku lääkäriksi ei ole se tavallisin tarina.

Vainio antoi Lääkärilehdelle haastattelun ohjelmantäyteisellä Suomen-lomallaan syyskuun alussa.

Arne Vainio on yksi Minnesotassa ­sijaitsevan Fond du Lac -reservaatin viidestä lääkäristä. Potilaita on noin 8 000. Osa asuu reservaatissa, osa lähialueilla kuten Duluthin kaupungissa, jossa Vainio myös itse asuu.

Vainio työskentelee yleislääkärinä – tai perhelääkärinä, kuten titteli kuuluu.

Tausta helpottaa potilaiden luottamuksen syntymisessä.

– Ihmiset kokevat, että ymmärrän heitä, Vainio kertoo.

Opinto-ohjaaja muutti suunnan

Alkoholi ja itsemurhat varjostivat Arne Vainion lapsuutta ja nuoruutta. Isä teki itsemurhan pojan ollessa nelivuotias. Äiti alkoholisoitui. Vainio alkoi itsekin juoda teininä ja yritti itsemurhaa 17-vuotiaana.

Elämän suunnanmuutokseen vaikutti muutama yksittäinen mutta tärkeä ­tapahtuma.

Ensimmäisen sysäyksen antoi lukion opinto-ohjaaja, suomalaistaustainen Leonard Ojala, joka vei nuoren Arnen katsomaan Minnesotan yliopiston tiloja Duluthin kaupunkiin.

– Rakennus oli suurin koskaan näkemäni, Vainio muistelee.

Hän myös luki nuorena paljon muun muassa tieteiskirjallisuutta. Kirjat auttoivat avartamaan näkemystä siitä, että muita maailmoja ja mahdollisuuksia on olemassa.

Vainio kouluttautui ensin palomieheksi ja ensihoitajaksi.

– Se oli paljon enemmän kuin kukaan suvussani oli koskaan opiskellut.

Toinen tärkeä sysäys tuli ensihoitajan työssä. Hän oli mukana tehtävässä, jossa nainen oli loukkaantunut pahoin ­auto-onnettomuudessa. Nainen kuului tuttavapiiriin, mutta Vainio ei aluksi edes tunnistanut häntä pahojen vammojen vuoksi.

Vainio koki, ettei osannut auttaa naista tarpeeksi. Kokemus johti siihen, että Arne Vainio lähti 30-vuotiaana opiskelemaan lääketiedettä. Hän valmistui ­lääkäriksi 1994, 36-vuotiaana. Yleislääketieteen erikoistumisen hän suoritti Seattlessa länsirannikolla, mutta palasi sieltä töihin kotikonnuilleen Minnesotaan reservaatin lääkäriksi.

Lääkäri tukee yhteisöä

Arne Vainio työskentelee tyypillisesti 55–60 tuntia viikossa. Vastaanoton lisäksi hän käy katsomassa potilaitaan myös sairaalassa. Synnytyksissä hän on avustanut tänä vuonna 6–7 kertaa.

Päivässä hänellä on noin 14 potilasta ja vastaanottoaika on 20 minuuttia, jolloin ehtii hoitaa useammankin asian.

Hänen mukaansa yhdysvaltalaiset yleislääkärit saattavat ottaa vastaan 40 potilasta päivässä ja yhdellä käynnillä hoitavat vain yhden asian.

Työssään Vainio ammentaa elämänkokemuksistaan. Hän kysyy alakouluikäisiltä lapsipotilailta näiden tulevaisuuden toiveammattia ja kirjaa sen potilastietoihin. Hän haluaa auttaa lapsia luomaan näköaloja tulevaisuuteen.

Toiseksi hän kokee tärkeäksi, että heimon jäsenten tekemistä itsemurhista ei vaieta samalla tavalla kuin hänen lapsuudessaan, jolloin hän joutui pitämään kivun ja kysymykset ja syyllisyyden tunteet sisällään.

Hän on muun muassa mukana järjestämässä tapahtumia itsemurhiin liittyen. Intiaaniväestön jäsenet tekevät enemmän itsemurhia kuin muiden ­etnisten ryhmien jäsenet Yhdysvalloissa.

Eräässä tapahtumassa Vainio luki ­ääneen itsemurhan tehneiden ihmisten nimiä, joita hän oli pyytänyt menehtyneiden läheisiltä. Hänellä oli mukanaan rumpu, jota hän löi kerran jokaisen nimen jälkeen.

Nimiä kertyi ääneen luettavaksi 119. Häntä epäilytti tilaisuuden venyminen, mutta sai palkitsevaa palautetta tilaisuuden jälkeen. Esimerkiksi isä, jonka 21-vuotias poika oli hiljattain tehnyt ­itsemurhan, kertoi kokemuksen olleen hoitava.

Vainio uskoo yhteisön voimaan, onhan hänenkin elämänsä kulkuun vaikuttanut ratkaisevasti ulkopuolinen tuki.

– Jos olet saanut lahjan, jaat sitä muidenkin hyväksi, hän sanoo.

Moderni elämä toi sairautta

Arne Vainio näkee intiaanien yleisten terveysongelmien, kuten kakkostyypin diabeteksen ja tupakoinnin, taustalla sen, että perinteinen elämäntapa on joutunut ahtaalle.

Aiemmin ruokavalio koostui luonnon antimista kuten marjoista, villiriisisadosta ja kalasta. Kun tilalle tulivat prosessoitu ruoka, valkoinen jauho, rasva ja sokeri, kakkostyypin diabetes yleistyi.

Tupakkaankin liittyy vastaava tarina. Hän ottaa esille pienen purkin, jossa on hänen itse tekemäänsä tupakkaa. Valmistus on vaivalloista, ja se onnistuu erään pajulajin sisäkuoresta vain tiettyinä vuodenaikoina. Tuotetta annetaan esimerkiksi juhlallisina lahjoina.

– Sitä ei ole tehty ketjupolttamiseen. Se on lahja, joka annettiin, mutta sitä väärinkäytetään.

Arne Vainio, 60

• Perhelääkäri Fond du Lac -reservaatissa Minnesotan osavaltiossa vuodesta 1997

• Ojibwe-nimi: Ogimaabines, joka tarkoittaa kotkien johtaja tai ukkoslintujen johtaja

• Koulutus: Opiskeli lääkäriksi Minnesotan yliopisto Duluthin kampuksella, sitä ennen palomiehen ja ensihoitajan koulutus

• Perhe: Vaimo Ivy, 20-vuotias poika Jacob

• Mukana Ylen Fintiaanit-dokumentti­kokonaisuudessa

• Esiintyy viikoittaisessa terveystieto­iskussa paikallisella tv-kanavalla Native Report -ohjelmassa.

• Innokas saunoja. Saunoo joka lauantai ystävän saunassa ja kiertää tämän kanssa vanhoja amerikkalaisia saunoja, joista kaksikko raportoi Facebookissa Sauna Quest -sivulla. Suunnittelee oman savusaunan rakentamista ensi vuonna.

– Poimin isoäitini kotikaupungista Porista kiven kiukaan sydämeksi, Vainio kertoo.

kirjoittaja:
Minna Pihlava
toimittaja

kuvat: Jussi Helttunen

Julkaistu Lääkärilehdessä 39/2018.

Oletko jo lukenut nämä?