Tehoavatko omega-3-rasvahapot nuorten mielenterveys- ja oppimishäiriöihin?

Tehoavatko omega-3-rasvahapot nuorten mielenterveys- ja oppimishäiriöihin? Kuva 1 / 1

Mainoksissa ja populaarilehtien artikkeleissa annetaan usein ymmärtää, että kalaöljyt auttaisivat lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin, käytöshäiriöihin ja oppimisvaikeuksiin.

Näihin ongelmiin on tarjolla myös monenlaisia psyykenlääkkeitä. Lapset ja nuoret saavat kuitenkin psyykenlääkkeistä helpommin haittavaikutuksia kuin aikuiset. Ainakin masennuslääkkeiden teho on lapsille ja nuorille ilmeisesti heikompi, ja tutkimuksia on tehty huomattavasti vähemmän kuin aikuisille. Lasten ja nuorten huoltajat toivovat lapsilleen mahdollisimman turvallisia ja haitattomia hoitokeinoja, mikä lienee yksi syy kiinnostukseen ravintolisiä kohtaan.

Arvioimme katsauksessa omega-3-valmisteiden mahdollista merkitystä lasten ja nuorten mielenterveys- ja oppimishäiriöiden hoidossa. Haimme katsausta varten lääketieteellisestä PubMed-tietokannasta vuodesta 2000 eteenpäin julkaistuja meta-analyyseja ja kliinisiä kokeita, joiden kohteena olivat alle 18-vuotiaat henkilöt. Kliinisistä kokeista rajattiin pois avoimet tutkimukset, joissa ei ole käytetty verrokkiryhmää.

Mitä katsaus paljasti?

Katsauksemme mukaan selviä lääketieteellisiä perusteita rasvahappolisien käytölle lasten ja nuorten hoidossa ei ainakaan vielä ole löydettävissä kirjallisuudesta. Jos otetaan huomioon myös aikuisten rasvahappolisätutkimukset, niin tutkimusnäyttö on ehkä ristiriidattominta kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheiden osalta.

Laajimmin on tutkittu lasten ja nuorten ADHD:n hoitoa, mutta tulokset ovat varsin ristiriitaisia. Toisaalta ne saattavat myös paljastaa todellisuuden monimutkaisuuden: ei ehkä olekaan samantekevää, mitä rasvahappolisää annetaan, kuinka paljon ja kenelle – ja mahdollinen hyöty saattaa lopulta näkyä vain jossakin tietyssä oiredimensiossa.

Usein esitetään, että nykyruokavalion vääristynyt omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde olisi osasyyllinen masennuksen, oppimishäiriöiden sekä ADHD:n lisääntymiseen. Optimaaliseksi omega-6:n ja omega-3:n suhteeksi on arvioitu 3:1. Tämä tavoite kuitenkin toteutuu Suomessa jo tällä hetkellä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tilanne on tältä osin heikompi.

Toisaalta niillä ihmisillä, joiden ruokavaliossa on runsaasti omega-3-rasvahappoja, on myös pienin kokonaiskolesterolipitoisuus, ja he saavat ravinnostaan vähemmän tyydyttyneitä rasvoja, vähemmän energiaa rasvasta ja enemmän kuituja.

Yhteydet omega-3-rasvahappojen ja psyykkisten sairauksien välillä saattavat siis ainakin osittain johtua myös muista elämäntapatekijöistä. Ravitsemussuositusten mukaista ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja voidaan siis joka tapauksessa suositella kaikenikäisille sekä terveille että jostakin sairaudesta tai oireesta kärsiville.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Yhteenvetona voidaan todeta, että kalaöljyillä ja mahdollisesti eräillä muillakin rasvahappolisillä (alfalinoleenihappo ja gammalinoleenihappo) saattaa olla suotuisia vaikutuksia lasten ja nuorten psyykkisiin ja mahdollisesti myös neuropsykiatrisiin oireisiin. Tutkimuksia on kuitenkin melko vähän, niissä on metodologisia puutteita ja tulokset ovat osittain ristiriitaisia.

Aiheen tutkiminen on silti perusteltua: taustateoriat ovat loogisia, ja näiden sairauksien hoitoon kaivattaisiin lisää menetelmiä. Hoito rasvahappolisillä olisi halpaa ja niillä on vähän haittavaikutuksia.

Tarvitaan kuitenkin suurempia, asetelmaltaan huolellisesti toteutettuja tutkimuksia. Australiassa ollaankin aloittamassa masentuneiden nuorten (suunniteltu n = 400) ja Italiassa psykoosiriskissä olevien 22q11DS-geenimutaation kantajien (suunniteltu n = 80) hoitokokeet, joissa verrataan EPA:a ja DHA:ta sisältävää valmistetta plaseboon. Jäämme odottamaan näiden tutkimusten tuloksia suurella mielenkiinnolla, sillä niiden huolellisesti laaditut tutkimusasetelmat ja suuret otoskoot voivat tuoda lisävaloa kalaöljyjen merkitykselle nuorten mielenterveysongelmien hoidossa.

MITÄ KALAÖLJYVALMISTEET SISÄLTÄVÄT?

Kalaöljyjen mahdolliset myönteiset vaikutukset perustuvat niiden sisältämiin rasvahappoihin eikosapentaeenihappoon (EPA) ja dokosaheksaeenihappoon (DHA). Termi omega-3-rasvahappo viittaa monityydyttymättömiin rasvahappoihin, joissa on kaksoissidos hiilessä 3. Vastaavasti monityydyttymättömissä omega-6-rasvahapoissa on kaksoissidos hiilessä 6.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen mukaan monityydyttymättömien rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla 5–10 energiaprosenttia (5–10 E%). DHA:n saantisuositus raskaana oleville naisille on 200 mg/vrk.

Kalaöljyvalmisteilla on vähän haittavaikutuksia. Kalaöljyt kuitenkin vähentävät verihiutaleiden ryhmittymistä, millä voi olla toisaalta suotuisa vaikutus, mutta suurina määrinä (yli 4 grammaa päivässä) käytettynä verenohennuslääkkeitä käyttäville henkilöille haitallinenkin.

Vaikka kalaöljyt vähentävät seerumin triglyseridi- ja mahdollisesti myös HDL-kolesterolipitoisuuksia, ne kuitenkin lisäävät seerumin LDL-kolesterolin pitoisuuksia keskimäärin 11 prosenttia, ja familiaarisesta hyperkolesterolemiasta kärsivillä pitoisuuden kasvu voi olla suurempikin.

Markkinoilla on saatavilla monenlaisia ja monenhintaisia omega-3-valmisteita. Osa tuotteista sisältää pelkkää EPA:a, toiset sen lisäksi DHA:ta. Kasviperäisissä valmisteissa on omega-3-sarjaan kuuluvaa alfalinoleenihappoa (ALA)

Valmisteissa voi olla rasvahappojen lisäksi myös monia muita aineita, kuten A-, E- ja D-vitamiinia. Kuluttajalle valmisteiden moninaisuus voi olla hämmentävää – varsinkin kun tutkimustietoa valmisteiden mahdollisten hyötyjen eroista ei ole juurikaan olemassa.

Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 41/15 julkaistuun katsausartikkeliin: Tehoavatko omega-3-rasvahapot nuorten mielenterveys- ja oppimishäiriöihin?

Lue myös:
Monityydyttymättömät rasvahapot saattavat lievittää tulehdusta
Miten suomalaiset voivat psyykkisesti?
Masennuslääkkeiden käyttöön voi liittyä maksahaittoja

Kirjoittanut:
Tommi Tolmunen
dosentti, osastonylilääkäri
Itä-Suomen yliopisto, Kliinisen lääketieteen laitos
KYS, nuorisopsykiatrian klinikka
Elisa Suonmaa
LL, erikoistuva lääkäri
Niuvanniemen sairaala
Anu Ruusunen
FT, laillistettu ravitsemusterapeutti
KYS, psykiatrian klinikka
Sari Voutilainen
dosentti, ravitsemusepidemiologi
Itä-Suomen yliopisto, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Soili Lehto
dosentti
Itä-Suomen yliopisto, Kliinisen lääketieteen laitos
KYS, psykiatrian klinikka
University of Oxford, Department of Experimental Psychology

Sidonnaisuudet: Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Tommi Tolmunen, Elisa Suonmaa, Anu Ruusunen, Sari Voutilainen, 
Soili Lehto: ei sidonnaisuuksia.

Kuva:
Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi