Väitös syntyi kiinnostuksesta aivoihin ja musiikkiin

Aleksi Sihvonen tutki aivoinfarktin jälkeistä musiikin ymmärtämisen katoamista

Väitös syntyi kiinnostuksesta aivoihin ja musiikkiin Kuva 1 / 1

Elinikäinen musiikkiharrastus ja kiinnostus aivojen toimintaan yhdistyvät LL Aleksi Sihvosen neurologian alan väitöstyössä, jossa hän tutki aivoinfarktin jälkeistä amusiaa eli musiikin ymmärtämisen katoamista.

Sihvonen havaitsi, että oikean aivopuoliskon toiminta on olennainen musiikin käsittelylle.

– Pienikin vaurio voi johtaa laajamittaisiin toiminnallisiin häiriöihin, hän kertoo.

Amusiasta kärsivän on vaikea arvioida sävelkorkeuksien vaihteluita. Myös rytmin ja tunnesisällön käsittely voi häiriintyä. Amusiaa on jopa puolella niistä potilaista, joilla on todettu aivo­infarkti oikeassa aivopuoliskossa.

Ilmiö on tunnettu kauan, mutta sitä on tutkittu vähän.

Sihvosen osalta kaikki alkoi, kun hän lääketieteen opintojensa alkuvaiheessa luki lehdestä väitöstyönsä toisen tulevan ohjaajan, Teppo Särkämön, väitöstutkimuksesta. Tutkimus koski musiikkia aivoinfarktipotilaan kuntouttamisessa.

– Kun luin haastattelun, tajusin että voisin yhdistää kiinnostukseni musiikkiin ja aivoihin, Sihvonen kertoo.

Vaikka hän ei ollut suunnitellut väitöstutkimuksen tekemistä, oli heti itsestään selvää hakeutua mukaan tuolloin Turun yliopistossa alkaneeseen uuteen tutkimusprojektiin.

Väitöskirja ja kaksi poikaa

Sihvonen oli projektin alkaessa vuonna 2011 toisen vuosikurssin opiskelija. Hän on tehnyt tutkimustaan opintojen ja töiden ohella, jonkin aikaa myös työkseen.

Väitöstyön aikana Sihvosen perheeseen syntyi kaksi poikaa. Väitösprosessiin on kuulunut vaunulenkkien aikana puhuttuja puheluja ohjaajan kanssa ja tietokoneella työskentelyä nukkuva vauva rintarepussa.

– Väitöstutkimus on vaatinut kestävyyttä, epävarmuuden sietämistä ja kasvamista. Minulla on ollut hyvät ohjaajat. En tiedä, olisiko minusta ollut tähän ilman heidän tukeaan, Sihvonen pohtii.

– Olen mielestäni saanut tästä hyvän ponnahduslaudan itsenäiseen tutkimustyöhön. Samaan aikaan tajuan, miten tärkeä on näin hyvä moniammatillinen tutkimusryhmä kuin meillä.

Väitöstutkimus on opettanut Sihvoselle paljon myös kliinikon näkökulmasta. Klinikassa ei ole tilaisuutta seurata tiiviisti 50 aivoinfarktipotilaan toipumista puolen vuoden ajan.

– Mitä pidemmälle olen päässyt, sitä vahvemmin ajattelen, että tämä on pysyvä osa uraani. Toivon, että minusta tulee sekä kliinikko että tutkija.

Teksti: Anne Seppänen

Kuva: Sami Perttilä

Oletko jo lukenut nämä?