Kiusattu, kiusaaja, ensimmäisen kiven heittäjä?

Ymmärsin kyllä tekeväni väärin ja pelkäsin jääväni kiinni.

Kimmo Brandt
"Viime aikaisten kyselytutkimusten perusteella kiusaaminen yleistyy sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin."

Minua kiusattiin koulussa, kuten aivan liian monia muitakin. Joskus kiusaaminen oli ulkopuolelle jättämistä ja nälvimistä silmälaseista, vääränlaisista vaatteista tai muovikassista, jossa toin luistimet koululle. Joskus kiusaaminen yltyi väkivallaksi, hiusten repimiseksi ja sormien vääntämiseksi. Muistan tapahtumat tarkasti, koska pidin silloin päiväkirjaa. Se lohdutti minua yksinäisinä iltoina. En kertonut kiusaamisesta aikuisille, koska pelkäsin sen pahentavan tilannetta. Kuten aivan liian monet muutkin.

Minä olen kiusannut koulussa, kuten aivan liian monet muutkin. Olin huojentunut, kun pääsin omasta alisteisesta asemastani eroon. Kiusaaminen oli ulkopuolelle jättämistä, pahan puhumista selän takana, tuuppimistakin. Näitä tapahtumia en muista kovin tarkasti, koska niitä en todellakaan kirjannut muistiin mihinkään. Kuten aivan liian monet muutkin aikuiset, olen lähes unohtanut oman osuuteni koulun sosiaalisessa valtapelissä. Ymmärsin kyllä tekeväni väärin ja pelkäsin jääväni kiinni. En vain tiennyt, miten muuten olisin varmistanut, ettei minua kiusata enää.

Sillä siitähän kiusaamisessa on useimmiten kyse: lasten vajavaisista sosiaalisista taidoista. Kun on epävarma ja etsii omaa paikkaansa yhteisössä. Tai pelkää kenties jäävänsä itse syrjään tai häpeää jotakin omaa vajavaisuuttaan. On kateellinen jostakin toisen lapsen taidosta, ulkonäöstä tai omaisuudesta, ja kun sosiaaliset taidot ovat vielä kesken ja itsensä ilmaiseminen vaikeaa, lapsi turvautuu niihin keinoihin, joita hänellä on.

Syystä 15 vuotta

Sille on syynsä, miksi rikosoikeudellinen ikäraja on 15 vuotta. Itse asiassa vielä pitkään sen jälkeenkin nuorten aivot toimivat keskimäärin toisin kuin aikuisten. Yksinkertaistettuna aivoissa tunnealueet kehittyvät ennen jarruja. Teini-iän alkaessa kaverisuhteiden merkitys korostuu, ja kavereiden kanssa monet nuoret tulevat toimineeksi tyhmemmin kuin yksinään. Sama ilmiö on havaittavissa kiusaamisessa, liikenteessä ja päihdekokeiluissa. Sen tiesi jo vanha kansakin: joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kiusaamisen ehkäisyssä tarvitaan aikuisia, jotka ymmärtävät lasten ja nuorten kehitystä ja osaavat ryhmäyttää heitä. Mitä vahvempi me-henki, sitä vähemmän kiusaamista. Kiusaamisen torjunnassa tarvitaan myös samoja keinoja kuin muussakin kasvatustyössä: johdonmukaisuutta ja lempeää lujuutta. Jokaiseen kiusaamistapaukseen, joka tulee aikuisten tietoon, on suhtauduttava yhtä vakavasti. Vuodesta ja sukupolvesta toiseen.

Peli ei ole täysin menetetty silloinkaan, jos kiusaaminen yltyy väkivallaksi. Vielä nuorisorikollistenkin kohdalla suunnan muuttaminen on mahdollista, kuten Aseman lasten ja poliisin yhteistyö on osoittanut. Mutta mitä pidemmälle ongelmavyyhti on saanut kehittyä, sitä työläämpi sitä on aikuistenkin selvittää.

Vaikka kiusaaminen terminä on joidenkin aikuisten mielissä kärsinyt inflaation, kyseessä on ilmiö, josta ei ehkä koskaan päästä kokonaan eroon. Viime aikaisten kyselytutkimusten perusteella kiusaaminen yleistyy sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin.

Millaisen esimerkin me aikuiset annamme lapsille? Miten suhtaudumme opettajan viestiin, jossa pyydetään tulemaan paikalle selvittämään koulussa tapahtunutta kiusaamista? Miten puhumme muista ihmisistä ja kohtelemme heitä? Miten käyttäydymme sosiaalisessa mediassa?

Silja Kosola

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?