"Älä lopeta tupakointia"

Kuva 1 / 1

Nykyään tupakan haitallisuuden luulisi olevan kaikille itsestään selvää. Silti monet tupakoivat potilaani aidosti hämmästyvät, kun heidän pitkittyneitten yskiensä taustalta löytyy alullaan oleva keuhkoahtaumatauti. Erityisesti tämä koskee niitä 40–50-vuotiaita naisia, jotka ryhtyivät aikanaan 15-vuotiaina hölmöyksissään matkimaan poikia ja tupakoimaan. Yhä useammalta löytyykin pysyviä ja pahenevia keuhkovaurioita, joitten ainoa hoito on tupakoinnin välitön lopettaminen.

Tässä vaiheessa monet näistä potilaista alkavat vakuutella minulle, kuinka tupakoinnin lopettaminen on heille kerta kaikkiaan mahdotonta. Selitykset kuunneltuani tapanani on antaa heille yksinkertainen ohje: Älä lopeta tupakointia.

Odotan hetken ja seuraan potilaan ilmettä.

Sitten toistan ohjeen: Älä lopeta tupakointia, älä edes harkitse lopettavasi.

Kun potilaan ilme muuttuu epäuskoisesta kysyväksi, selitän heille mitä tarkoitan.

Monille, ellei useimmille tupakoitsijoille tupakan lopettaminen tuntuu kertakaikkisen ylivoimaiselta ajatukselta. Siksi sanonkin heille, että älä lopeta, mutta pidäpä silkasta uteliaisuudesta parin viikon tauko.

Tämä siksi, että on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, jos potilas on pari viikkoa ilman tupakkaa. Käykö niin, että lyhytkin tupakaton jakso aiheuttaa niin vaikeaa unettomuutta, ärtyneisyyttä, kipua ja tuskaa, että työstä tulee potkut, tuttavat lakkaavat tervehtimästä ja puoliso laittaa eron vireille? Jos näin käy, kauanko siihen menee? Vuorokausi? Kolme päivää? Viikko? Tämä on nimittäin jatkoa varten tärkeä tieto.

Jos taas käykin niin, että potilas toteaa kahden tupakattoman viikon jälkeen olevansa edelleen elossa ja järjissään, ja työpaikka, puoliso ja tuttavatkin ovat tallella, tämäkin on tärkeä tieto. Mutta tällöinkään tupakointia ei pidä lopettaa, vaan pitää toinen kahden viikon tauko.

Koska kummassakin tapauksessa potilas haluaa kuitenkin edelleenkin polttaa tupakkaa, edellinen koko ajan, ja jälkimmäiselläkin mieliteko tulee ennen pitkää vastaan, kehotan heitä nauttimaan savukkeiden sijasta oikeaa tupakkaa. Miksi polttaa paperia? Emmehän me laita aamulehteäkään tuleen ja hengittele siitä nousevaa savua. Ehdotankin potilaitani hankkimaan pienen rasian laadukkaita pikkusikareita ja kuljettamaan niitä aina mukanaan. Kun sitten tulee se hetki, jolloin potilas haluaisi nauttia hieman tupakkaa, kehotan heitä nautiskelemaan ajatuksella yhden pikkusikarin. Se on ensinnäkin aromikkaampi kuin savuke, ja siksi savu tulee aistia suussa ja nenässä, eikä vetää sitä keuhkoihin. Se palaa hitaammin ja tarjoaa pidemmän hetken sinisille ajatuksille. Se on myös voimakkaampi kuin savuke, jolloin tulee poltettua vähemmän.

Näin tuo elämää suurempi kysymys tupakoinnin lopettamisesta väistyy. Nostamme laatua ja vähennämme määrää. Niinhän se on alkoholin käytössäkin. On nimittäin elämän laadun ja terveyden kannalta aivan eri asia juoda päivittäin tölkkikaupalla huonoa tarjoussiideriä, kuin nauttia silloin tällöin vaikkapa lasillinen hyvää viiniä. Tulee halvemmaksikin.

Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri. Hänellä on kolmenkymmenen vuoden kokemus yleislääkärin vastaanottotyöstä.

Oletko jo lukenut nämä?