Kun seulonnassa löytyy yllättäen syöpä, on alkujärkytys luonnollisesti suuri. ”Menin terveenä ja tuli tappotuomio” totesi eräs potilas. Sairautta on vaikea uskoa, kun oireita ei ole. Pitemmällä tähtäimellä sairastunut on kuitenkin kiitollinen, ja syystä kyllä, sillä seulonnassa löytyneistä syövistä paranee usein. Miksei kaikkia syöpiä sitten seulota?
Seulonta ei välttämättä lisää parantuneiden joukkoa jokaisessa syöpäsairaudessa – ainakaan vielä. Sen tehokkuuteen vaikuttavat monet tekijät – käytettävissä oleva testi, sairauden luonne ja hoidot. Parhaiten seulontaan soveltuvat taudit, jotka alkavat esiasteena. Tyypillinen esimerkki tästä on kohdunkaulan syöpä, joka voidaan todeta ennen kiukustumistaan PAPA-seulonnassa. Kohdunkaulansyövän seulonnan ansiosta kuolleisuus tähän tautiin on vähentynyt jopa 80 %.
Mammografiaseulonnallakin voidaan säästää ihmishenkiä, mutta se ei ole kovin herkkä seulontamenetelmä, sillä kaikki syövät eivät näy siinä varhain. Rintasyöpä ei myöskään kehity hitaan esiasteen kautta, vaan sen kiukkuisemmat muodot saattavat ehtiä pitkälle seulontakierrosten välillä. Mammografiaseulonnan merkityksestä on julkaistu paljon ristiriitaista tietoa viime vuosina ja kansainvälinen keskustelu käy kiivaana, onko siitä hyötyä. Rintojen magneettikuvaus löytää syövät mammografiaa tehokkaammin, mutta sen herkkyyden varjopuolena ovat väärät hälytykset. Se ei aina erota syöpää hyvänlaatuisesta muutoksesta, jolloin se pelästyttää syyttä ja aiheuttaa turhia toimenpiteitä. Magneettikuvaus ei ole vielä soveltuva seulontaan, mutta sitä voidaan käyttää, jos henkilö on tavallista suuremmassa vaarassa sairastua. Kuvauksen kehittyminen ja laitteiden saatavuuden parantuminen saattaa muuttaa tämän menetelmän aseman seulonnassa.
Osa syöpäsairauksista on niin hidaskasvuisia, ettei niistä kehity koskaan varsinaista sairautta. Ihminen siis saattaa kantaa syöpää onnellisen tietämättömänä ja ehtiä menehtyä iäkkäänä muuhun sairauteen. Jos tällainen syöpä löytyy seulonnassa, se yleensä hoidetaan. Emme vielä osaa aina erottaa näitä kilttejä syöpiä pahoista, ja näin osa potilaista tulee hoidetuksi turhaan. Hoidoilla on sivuvaikutuksia, joskus raskaitakin, puhumattakaan sairauden henkisestä hinnasta. Jos eturauhassyöpää seulottaisiin PSA-verikokeella, osa löytyvistä sairauksista olisi tällaisia. Myös mammografiaseulonnassa löytyy rintasyöpiä, jotka eivät tulisi oireisiksi naisen elämän aikana. Tästä syystä tutkijat yrittävät kuumeisesti löytää keinoja hoitoa vaativien syöpien erottamiseksi vaarattomista.
Maailman muuttuessa seulontoihin osallistumishalukkuus muuttuu. Vanhemmat sukupolvet ottivat kiitollisena vastaan kaiken ennaltaehkäisevän toiminnan ja vastasivat enempiä kyselemättä viranomaisten kutsuun, mutta nuoret haluavat enemmän tietoa seulonnan hyödyistä ja haitoista. On tärkeää, että niistä kerrotaan rehellisesti. Toisaalta kansalaisten on hyvä ymmärtää, että ennen kuin jokin sairaus otetaan kansalliseen seulontaohjelmaan, päätös on käynyt läpi asiantuntijoiden varsin perusteellisen harkinnan. Päätös on suuri paitsi osallistujien, myös terveydenhuollon rahankäytön kannalta.
Nuorten osallistuminen kohdunkaulansyövän seulontaan on vähentynyt huolestuttavasti ja muutamia on kuollut sairauteen viime vuosina. Uusilla sukupolvilla ei ole kokemusta tämän sairauden aiheuttamasta kärsimyksestä. Kansakunnan muisti on lyhyt ja siksi on tärkeää kertoa, että kohdunkaulansyöpä edelleen hyvin tappava tauti siellä, missä seulontoja ei toteuteta.
Maahanmuuttajaväestö ei ole tottunut seulontoihin eikä heitä tavoiteta samoin kuin kantaväestöä. Ruotsissa mammografiaseulonnoista kerrotaan maahanmuuttajatalojen pesutuvissa. Ne ovat naisten aluetta. Seulonta on monipolvinen tapahtuma, jonka hyvä toteutus edellyttää uusia luovia keinoja, asiantuntemusta ja jatkuvaa laadun tarkkailua.
Päivi Hietanen
Kirjoittaja on Lääkärilehden tieteellinen päätoimittaja.
Teksti perustuu Syöpä-lehdessä julkaistuun kirjoitukseen.
