Potilas myyntitehtävissä

Satu Salonen kirjoittaa valmistautumisesta lääkärin vastaanotolle.

Potilas myyntitehtävissä Kuva 1 / 1

Teen ahkerasti esitöitä valmistautuessani lääkärin vastaanotolle. Vanhoissa, jatkuvissa hoitosuhteissa potilaan ei tarvitse tehdä yhtä paljon töitä. Mutta ihan uuden lääkärin kanssa on oltava myös Plan B hahmoteltuna. Pitkäaikaisessa hoitosuhteessa voi yleensä jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Ensi töikseni tarkistan lääkelistan ajantasaisuuden. Se onkin aina valmiina käsilaukussani siltä varalta, että joudun päivystykseen. Paperinen kulkee mukana kätevästi. Milligrammojen ja annostusten luetteleminen ääneen vie kohtuuttoman paljon arvokasta vastaanottoaikaa.

Seuraavaksi työstän pitchauspuheen. Se on parasta opetella ulkoa. Wikipedian mukaan ”Pitchaus (englannin sanasta pitch, `syöttö`) on tuotteen, palvelun tai liikeidean pääkohtien lyhyttä ja tiivistä esittelemistä myyntipuheen tai presentaation muodossa. Esitys eli pitch kestää korkeintaan muutaman minuutin.”

Potilas ei myy tuotetta eikä palvelua, hänen on myytävä lääkärille sairautensa ja kipunsa toiveena tulla oikealla tavalla ymmärretyksi, jotta hän saa joko diagnoosin tai oireen mukaista hoitoa.

Onneksi tavalliset taudit useimmiten ovat aika yksioikoisia eikä potilaan pitchaustaitoja paljon koetella. Lääkärissäkäynti monimutkaistuu, kun potilaalla on epätavallinen ja harvinainen sairaus. Vaikka vuosien saatossa potilas olisikin kouliintunut oman harvinaissairautensa asiantuntijaksi, siitä ei ole paljon apua, kun tulee jotain ihan muuta. Onko kyseessä jonkun vanhan taudin uusi ja erilainen oireilu? Vai olisiko kyseessä ihan eri tauti?

Pitchaus on melko helppoa, jos potilas itse tietää, mistä on kyse. Sudenkuoppa onkin silloin, kun potilas on väärässä kotikutoisessa diagnoosissaan. Tai pitchaa monimuotoisesta oirekirjostaan väärän valikoiman. Mutta se onkin jo toinen juttu, sanoisi Rudyard Kipling.

Kun potilaalla on kertynyt paljon ikää ja monia sairauksia, vanhat potilastiedot eivät ole big dataa, vaan lähinnä sekajätettä. Potilaan pitäisi pystyä tekemään lyhyt kooste tärkeimmistä asioista. Se ei ole ollenkaan yksinkertaista. Kuulin äskettäin uudesta ammattikunnasta: hyvinvointianalyytikko. SITRAn selvityksen mukaan ennakoiva ja yksilöllinen terveydenhoito edellyttää hyvinvointianalyytikoita tukemaan entistä parempaa asiakasymmärrystä ja palveluohjausta.

Koska meillä ei ole vielä algoritmia, joka osaisi etsiä kaikesta vanhasta potilasdatasta – joka ainakin minun tautihistoriallani on todella big dataa – tämän hetkiseen tilanteeseen liittyvän potilashistorian, tarvitaan hyvinvointianalyytikkoja.

Ehkä joskus tulevaisuudessa hyvinvointianalyytikko valmistelee potilaan ja lääkärin kohtaamiselle tausta-aineiston ja algoritmi tekee hoitosuunnitelman, valitsee lääkkeen, ohjelmoi leikkausrobotin ja kirjoittaa Kelalle tarvittavat paperit.

Hyvinvointianalyytikoita odotellessa on parasta olla vain potilas, joka yrittää käyttäytyä kohteliaasti ja vastaa lääkärin kysymyksiin. Viime aikoina on yleistynyt sanonta: ”potilaan tulee olla kuskin paikalla”. En halua kuskiksi. Minulle sopii ihan hyvin olla vaan kyydissä. Kunhan lääkärin kanssa on yhdessä sovittu, minne ollaan menossa.

Teksti:

Sa­tu Sa­lonen

Kirjoit­taja on tieto­kir­jai­lija ja Suo­men Ultra­har­vi­naiset ry:n puheen­joh­taja.

www.ultraharvinaiset.fi

www.satusalonen.fi

Oletko jo lukenut nämä?