Siiri ja Ruth

Seniori-ikäisen kannattaa hakea liikunnan tavoitteet omasta tulevaisuudesta, itseään vanhemmista. Hyviä esimerkkejä ei ole vaikea löytää.

Siiri ja Ruth Kuva 1 / 1

Me kaksi iäkästä naista odottelimme hiihtohallissa ladun vieressä, että parempikuntoiset menisivät ohi ja pääsimme ladulle. Hiihtokumppani arveli olevansa ”varmasti vanhin nainen täällä tänään”. Iäkseen hän kertoi 76. Hän ei vertaillut vauhtiaan ohitse kiitäviin hyväkuntoisiin keski-ikäisiin. Sen sijaan hän kertoi toivovansa, että olisi 92-vuotiaana yhtä hyvä menijä kuin Siiri Rantanen, kun tämä hiihti viime maaliskuussa MM-kisojen avajaisissa Salpausselän hiihtostadionilla – ja hyvällä tyylillä.

Satunnainen hiihtotuttava tiivisti minusta hyvin kunnossa pysymisen filosofian. Seniori-ikäisen ei niinkään kannata ottaa esimerkikseen nuoria ja keski-ikäisiä babojen ja stubbien kaltaisia himoliikkujia, vaan hakea tavoitteet omasta tulevaisuudesta, itseään vanhemmista.

Selvää on, että harva meistä tavallisista kuntoilijoista vanhenee ihan yhtä hyväkuntoisena kuin parissakin eri lajissa menestyksekkään kilpauran tehnyt olympiavoittaja Siiri Rantanen, mutta esimerkiksi hän meille tavallisille hiihtäjille kyllä kelpaa.

Amerikkalaisten esikuvista meille syövän läpikäynneille kelpaisi esimerkiksi sikäläisen korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg, 84, jonka kuntovalmentaja Bryant Johnsonin kirja ohjattavansa kunto-ohjelmasta julkaistiin viime kuussa USA:ssa. Treenaamisen alkaessa rouva oli jo yli 60-vuotias. Kimmokkeen kuntoiluun antoi huolestunut aviomies, kun hauras puoliso oli toipumassa paksunsuolen syövästä ja näytti entistäkin hauraammalta. Kymmenisen vuotta myöhemmin Ruth sai haimasyövän, josta myös on toipunut.

Mitä nämä kaksi naista sitten minulle ovat tähän mennessä opettaneet? Siiri sen, että autoa – oli se sitten oma auto, taksi tai bussi – vältetään niin paljon kuin mahdollista ja kävellään kaikki asiointimatkat. Ja tietysti harrastetaan liikuntaa muutoinkin. Amerikkalaistuomarin esimerkki taas kertoo, että meilläkin joilla ei ole kilpaurheilutaustaa, on toivoa, olimme miten iäkkäitä, hauraita, heikkokuntoisia tai syöpähoitojen uuvuttamia tahansa. Hänkin joutui aloittamaan varovaisista seinäpunnerruksista, vaikka ohjelma on siitä koventunut ja tuomarimme on nyt kuulemma paremmassa kunnossa kuin kuusikymppisenä.

Siis realistisia tavoitteita, joka kantavat kauas.

Leena Mallat

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi