Yli 3,6 miljoonalla suomalaisella on ajokortti. Korttia ei saa ennen kuin hakija täyttää terveysvaatimukset.
Perinteisesti on ajateltu, että sairauksista aiheutuvat liikenneturmat ovat harvinaisia, ehkä vain yhden prosentin luokkaa kaikista vakavista onnettomuuksista. Törkeä rattijuoppous, ylinopeus ja kaahaaminen, turvavöiden käyttämättä jättäminen ja nyttemmin myös huomion kiinnittäminen ajamisen sijasta mobiililaitteisiin ovat liikenneturvallisuustyössä keskeisiä aiheita.
Viime aikoina on kuitenkin saatu tietoa, että vakavista liikenneturmista jopa neljäsosassa saattaa olla mukana tautiopillisia tekijöitä, kuten sairauskohtauksia, kroonisia sairauksia tai esimerkiksi sairauksista tai lääkityksistä johtuvaa väsymystä. Iäkkäiden autoilijoiden määrän kasvu lisää tapauksia.
1. Kuka arvioi ajokelpoisuuden?
Ajokelpoisuuden arvioi lääkäri. Hän voi ottaa kantaa potilaansa ajokykyyn, millä tahansa vastaanottokäynnillä. Ei siis vain silloin, potilas erikseen pyytää ajokorttilääkärintodistusta.
Lääkäri ei saa todistaa ajokykyisyyttä, jollei hän ole selvillä tutkittavan terveydentilasta. Lääkärin pitää siis tarvittaessa selvittää potilaansa sairaushistoria ennen luvan antamista.
Huolellisuus on tärkeää, koska ajokykyä arvioitaessa tutkittava haluaa myönteisen ajokorttilausunnon ja tämä voi vaikuttaa hänen antamiensa tietojen luotettavuuteen. On myös muistettava, että lääkärinlausuntojen kirjoittamista perheenjäsenille ja muille lähipiiriin kuuluville on vältettävä.
2. Missä ajokelpoisuus arvioidaan?
Suurin osa iän perusteella tehtävistä ajokorttitarkastuksista tehdään perusterveydenhuollossa, joko terveyskeskuslääkärin tai yksityislääkärin vastaanotolla. Työterveyshuolto hoitaa ammattikuljettajien arvioinnin. Myös erikoislääkärit tekevät kannanottoja ajokyvystä osana normaalia potilastyötä.
3. Minne potilas lähetetään epäselvissä tilanteissa?
Perusterveydenhuollosta voidaan tehdä lähete erikoissairaanhoitoon ongelmallisissa ajokelpoisuuden arviointitapauksissa.
Kaikkein ongelmallisimmat - mahdollisesti riitaisat - toisinaan useita erikoisaloja koskettavat ajokykyongelmat ovat tähän asti aiheuttaneet päänvaivaa. Tällaisiin erityisongelmiin perehtyneet yksiköt ovat aloittanut toimintansa Turussa (Ajopoli) että Helsingissä (Hyksin Oy:n liikennelääketiedeyksikkö).
4. Milloin tehdään ajokoe ajokyvyn selvittämiseksi?
Ajokoe on usein arvokas lisä ajokelpoisuuden arviointiin. Erityisesti monissa kognitiivisissa ongelmissa pelkkä lääkärin kliininen arvio yhdessä neuropsykologisen tutkimuksen kanssa ei anna oikeaa käsitystä liikenteessä selviytymisestä. Tällöin ajokoe antaa lisätietoa ajokelpoisuusarvioon.
Jos tutkittavalle suositellaan ajokoetta, hän saa poliisilaitokselta ohjeet, missä ajokokeen voi suorittaa.
Jos lääkäri pitää ajokoetta tarpeellisena ennen ajokykylausunnon laatimista, hän voi pyytää ns. terveysperusteisen ajokokeen. Silloin koe suoritetaan autokoulun autolla, jossa liikenneopettaja on etupenkillä ja toisinaan terveydenhuollon asiantuntija takapenkillä toisena arvioitsijana.
Jos potilaalla tiedetään olevan vakavasti ajoriskejä lisäävä sairaus, kuten liian kapeat näkökentät, oireileva epilepsia tai psykoosi, ei käytännön ajamisen tarkkailulla ole vaikutusta ajokelpoisuuteen. Tällaisessa tapauksessa lääkärin tulee kertoa potilaalle, ettei ajokieltoa kumota, vaikka hän suorittaisi ajokokeen kuinka sujuvasti.
5. Missä tapauksissa tilapäinen ajokielto?
Jos lääkäri katsoo, etteivät ajoterveysvaatimukset tutkimushetkellä täyty, hänen tulee asettaa joko tilapäinen tai pysyväisluonteinen ajokielto.
Tilapäisen ajokiellon aiheita ovat muun muassa näöntarkkuus, joka korjaantuu lähiaikoina kaihileikkauksella, TIA-kohtaus, epilepsiakohtaus R1-kortin haltijalla, ohitusleikkauksen jälkitila, hoitamaton uniapnea tai insuliinihoitoisen diabeteksen epävakaa vaihe.
Tilapäinen ajokielto on tärkeää asettaa myös silloin, kun potilas ohjataan epävakaan sydäntilanteen takia kardiologisiin lisätutkimuksiin. Yhteistä näille tilanteille on se, että ajokyvyttömyyden ei arvioida pitkittyvän yli kahden vuoden mittaiseksi.
6. Pitääkö ajokiellosta ilmoittaa poliisille?
Lääkärin ei ilmoita tilapäistä ajokieltoa poliisille, vaan selostaa kantansa potilaalle ja antaa kannanottonsa potilaalle kirjallisena. Jos potilas ei itse ymmärrä kiellon merkitystä, ajokiellosta kerrotaan läheisille. Tilapäisen ajokiellon asettamisen jälkeen lääkärin tulee tietysti seurata terveydentilan kehitystä.
Lyhytaikainenkin ajokielto menee poliisin tietoon silloin, kun poliisi on velvoittanut kuljettajan toimittamaan lääkärintodistuksen ajokykyisyydestään. Tällaisessa tapauksessa lääkäriä ei siis sido vaitiolovelvollisuus, vaan hän lähettää todistus poliisille päätelmistä riippumatta.
STM:n ohjeissa on kunkin sairausryhmän kohdalla kerrottu, milloin ilmoitus pysyväisluonteisesta ajokyvyttömyydestä tulee tehdä poliisille. Näissä tapauksissa lääkärillä on siis velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, vaikkei potilas tähän antaisi lupaa (laki poliisilain 35 ja 36 §:n muutoksesta 126/2011). Tutustu ohjeisiin täällä.
Tarkkaa tietoa ei ole siitä, millaisten sairauksien takia ilmoituksia poliisille tehdään, mutta oletettavasti suuri osa on eteneviä muistisairauksia. Tällöin ajokielto ei ole pelkästään pysyväisluonteinen vaan pysyvä, koska tilannetta korjaavaa hoitoa ei ole olemassa.
7. Voiko tilapäisestä ajokiellosta valittaa?
Potilas voi valittaa tilapäisestä ajokiellosta (samalla tavoin kuin tyytymättömyydestä hoitoon) ensin lääkärin esimiehelle ja tarvittaessa aluehallintovirastoon.
8. Mitä jos ajaa ajokiellosta huolimatta?
Jos potilas ajaa ajokiellosta huolimatta ja joutuu kolariin, hänen liikennevakuutuksesta saamiaan korvauksia voidaan leikata ns. oman myötävaikutuksen perusteella.
9. Kenellä on vastuu turvallisuudesta?
Suomessa ei kuljettajan omaa vastuuta ole useinkaan paljon korostettu tilanteissa, joissa sairaus tai lääkitys vaarantaa liikenneturvallisuuden. Laki kyllä toteaa, ettei henkilön tule kuljettaa moottoriajoneuvoa, jos hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin on huonontunut esimerkiksi väsymyksen takia.
Monet äkilliset sairaudet, kuten vaikkapa influenssa tai ripuli, voivat merkittävästikin heikentää ajoturvallisuutta, mutta ajopäätös jää kuljettajan oman arvion varaan, ellei hän hakeudu lääkäriin.
Britanniassa kuljettajan itsensä tulee ilmoittaa ajokorttiviranomaisille tietyistä sairauksistaan, kuten epilepsiasta. Suomessa tällaista "omaa ilmoitusvelvollisuutta" ei ole säädöksissä maantieliikenteen puolella, lentolupakirjan haltijalla kylläkin.
Lääkärit määräävät usein ns. kolmiolääkkeitä, jotka voivat heikentää ajoturvallisuutta. Lääkärin vastuulla on informoida ajamisen lisäriskeistä, mutta potilaan vastuulla on rajoittaa ajamistaan, jos hän kokee esimerkiksi lääkkeen heikentävän vireyttään.
Jo lääkärin ilmoitusvelvollisuuden säätämisestä alkaen on pohdittu, voiko lääkäri joutua vastuuseen siitä, ettei ole toiminut oikein ilmoittamisasiassa, jompaankumpaan suuntaan. Lääkäri ei esimerkiksi ole ilmoittanut poliisille henkilön ajokyvyttömyydestä, vaikka terveysvaatimukset eivät täyttyneet, ja tämän jälkeen henkilö joutuu liikenneturmaan, johon liittyy henkilövahinkoja; poliisitutkinta tällaisesta tapauksesta on vastikään uutisoitu tiedotusvälineissä. Toinen mahdollisuus on, että lääkäri on ilmoittanut ajokyvyttömyydestä "liian herkästi", jolloin potilas menettää työansioita ja esittää lääkärille vahingonkorvauskanteen.
Lue myös:
Muistipotilaan ajoterveyden arviointi
Vastaanotolta selustaa liikenneturvallisuuteen
Tilastointi vääristää kuvaa ajoterveydestä
Perustuu Lääkärilehdessä 40/15 julkaistuun artikkeliin: Ajokelpoisuuden arviointi
Kirjoittanut:
Mikael Ojala
LKT, neurologi, ylilääkäri
Merimieseläkekassa
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia