Moni suomalainen nauttii auringosta erityisesti pitkän ja pimeän talven jälkeen. Auringolla onkin kiistattomia terveyshyötyjä, mutta sen vaikutuksiin liittyy myös merkittäviä riskejä, jos altistuminen on runsasta tai suojaamatonta.
Auringon hyödyt terveydelle
D-vitamiinin muodostuminen
Auringonvalon UVB-säteily käynnistää ihossa D-vitamiinin synteesin, joka on tärkeää muun muassa luuston, vastustuskyvyn ja lihastoiminnan kannalta.
D-vitamiinin muodostumisen kannalta riittävä altistus tarkoittaa noin 15 minuuttia aurinkoa päivässä kasvoille, käsivarsille ja säärille keskipäivän aikaan (klo 11–15), noin 2–3 kertaa viikossa.
Tämä määrä riittää useimmille suomalaisille kesäkuukausina (touko–elokuu) kattamaan D-vitamiinin tarpeen, koska keho varastoi D-vitamiinia talven varalle.
Mielialan kohentuminen
Auringonvalo vaikuttaa serotoniinin ja melatoniinin tuotantoon, mikä säätelee vuorokausirytmiä ja parantaa vireyttä. Auringonvalolla onkin yhteys parempaan mielialaan, ja se voi lievittää kaamosoireita ja lievää masennusta. Moni kokee myös unenlaadun paranevan säännöllisen valoaltistuksen myötä.
Ihosairauksien hoito
Tietyissä tilanteissa auringonvalo voi lievittää ihosairauksia, kuten psoriasista, atooppista ihottumaa tai aknea. Kohtuullinen auringonvalo voi rauhoittaa tulehdusta ja nopeuttaa ihon uusiutumista.
Auringon haitat iholle ja terveydelle
Ihon palaminen ja UV-säteilyn vauriot
Liiallinen ja suojaamaton altistuminen auringon UV-säteilylle vaurioittaa ihoa solutasolla. Auringonpolttama ei ole vain hetkellinen vaiva – se on merkki DNA-vauriosta, joka kerryttää ihosyövän riskiä pitkällä aikavälillä. Erityisesti lapsuuden toistuvat palamiset lisäävät riskiä sairastua melanoomaan aikuisena.
Auringon UV-säteily vahingoittaa myös silmiä
Auringon ultraviolettisäteily ei vaikuta pelkästään ihoon – se voi aiheuttaa silmissä sekä välittömiä että pitkäaikaisia haittoja. Lyhytaikaisista vaikutuksista tunnetuin on "lumisokeus" eli UV-keratiitti, joka syntyy, kun sarveiskalvo ärsyyntyy liiallisesta UV-altistuksesta. Se ilmenee usein vasta illalla altistuksen jälkeen, ja oireina voi olla silmien kirvelyä, roskantunnetta, valonarkuutta ja näön sumentumista.
Pitkäaikainen, toistuva UV-altistus taas voi lisätä riskiä silmän kaihiin (harmaakaihi) ja mahdollisesti myös pohjakalvon rappeumaan. Myös sidekalvon muutoksia ja pinnallisia kasvaimia (esim. pinguekula tai pterygium) voi kehittyä etenkin, jos silmiä ei suojata aurinkoisessa säässä.
Ihon ennenaikainen vanheneminen
UV-säteily nopeuttaa ihon vanhenemista, mikä näkyy ryppyinä, pigmenttimuutoksina ja ihon kimmoisuuden vähenemisenä. Ns. valovanheneminen on seurausta auringon aiheuttamasta kollageenin hajoamisesta ja ihosolujen vaurioista.
Ihosyövän riski
Pitkäaikainen ja runsas auringolle altistuminen on suurin yksittäinen ihosyöpien riskitekijä. Tavallisimpia auringon aiheuttamia ihosyöpiä ovat tyvisolusyöpä, okasolusyöpä ja vakavampi melanooma. Iholiiton mukaan erityistä varovaisuutta vaativat vaaleaihoiset, runsasluomiset, sekä ne, joilla on ihosyöpähistoriaa suvussa.
Haittaa vai hyötyä?
Kun auringonvalon hyödyt ja haitat asetetaan vastakkain, kokonaiskuva riippuu ennen kaikkea altistumisen määrästä ja suojautumisesta. Kohtuullisesti käytettynä aurinko tarjoaa selviä terveyshyötyjä: se tukee D-vitamiinin saantia, parantaa mielialaa ja voi lievittää joitain ihosairauksia. Nämä vaikutukset voidaan saavuttaa melko pienellä, hallitulla altistuksella.
Toisaalta liiallinen ja toistuva UV-säteily ilman suojaa lisää merkittävästi riskiä ihosyöpiin, ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen ja auringonpolttamiin, jotka ovat merkkejä soluvaurioista. Erityisesti lapsuuden ja nuoruuden palamiset jäävät "ihomuistiin" ja kasvattavat riskiä myöhemmin elämässä.
Lopputulos on selkeä: auringosta kannattaa nauttia, mutta tietoisesti ja suojautuen. Lyhyet aurinkohetket riittävät terveyshyötyihin – liika aurinko ei tuo lisähyötyä, vaan lisää riskejä. Fiksu aurinkokäyttäytyminen mahdollistaa molemmat: ilon ja terveyden ilman haittoja.
