Bioetiikan professori: Tasa-arvolla suurin merkitys terveyteen

Bioetiikan professori: Tasa-arvolla suurin merkitys terveyteen Kuva 1 / 1

Geenitutkimuksen ja teknologisten edistysaskelten vanavedessä nousee usein esiin eettinen pohdinta. Professori Norman Danielsin mielestä tärkeimmät kysymykset ovat kuitenkin aivan muualla: Terveys ei jakaudu oikeudenmukaisesti.

– Kattava terveydenhuolto, johon kaikilla on pääsy, olisi askel parempaan suuntaan. Toisaalta eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissakin ­rikkaat saavat parempaa hoitoa kuin köyhät.

Daniels toteaa, että lääketieteessä ­asetelma on usein ihminen vastaan luonto, taistelua sairautta vastaan. Tällöin saattaa unohtua yhteiskunnallisten olojen ja sosiaalisten rakenteiden merkitys. Terveydenhuollolla kun on loppujen lopuksi suhteellisen pieni vaikutus terveyteen.

– Jos terveyttä pidetään ­tärkeänä ja ­sitä halutaan edistää, pitää ottaa huo­mioon, mitkä kaikki seikat terveyteen vaikuttavat ja pyrkiä vaikut­tamaan niihin. Se voi tarkoittaa erilaisten resurs­sien, hyödykkeiden ja mahdollisuuk­sien jakamista uudelleen. Pi­täisi esimerkiksi parantaa ­ihmis­ten mahdollisuuksia opiskella ja tehdä työtä.

Talouskriisi nakertaa

Talouskriisin myötä epätasavertaisuus on kasvussa monessa maassa. Tuloerojen kasvaessa usein myös terveyserot suurenevat. Daniels huomauttaa, että tällaiset muutokset ovat hitaita, mutta suuria.

– Vaikutukset terveyteen eivät näy ­heti, ja niitä on vaikea mitata. Siksi ne uhkaavat jäädä huomiotta.

Yhteiskunnallisten ratkaisujen vai­kutuksesta terveyteen pitäisi puhua enemmän. Jokainen poliittinen päätös vaikuttaa, ja päätösten seurauksia pitäisi pohtia huolellisemmin etukäteen.

– Terveys on ihmisille tärkeä asia. ­Ihmiset saattaisivat olla valmiita hyväksymään vaikeitakin päätöksiä, jos niillä olisi selvästi positiivisia vaikutuksia terveyteen.

Hoitoonpääsyllä ja yhteiskunnan ­rakenteilla on paljon suurempi merkitys terveydelle kuin vaikkapa henkilökoh­taisella lääketieteellä, Daniels kiteyttää. Ne eivät kuitenkaan saa yhtä suurta huomiota, koska kysymykset ovat suuria ja vaikeita.

Epäjohdonmukaista biopankkitoimintaa?

Bioetiikka syntyi 1960–70-luvuilla haastamaan lääketieteen etiikan lääkärikeskeisyyden. Sittemmin bio­etiikan ja lääketieteen etiikan välinen ero on kaventunut.

– Bioetiikan näkökulmat ovat muuttaneet lääketieteen etiikan painotuksia, ­eikä haastamiseen ole enää tarvetta, bioetiikan tutkija Heikki Saxén arvioi. Saxén on ­yksi suomalaisen bioetiikan instituutin puuhamiehistä.

Monitieteinen etiikan haara on Suomessa vielä melko tuntematon. Bioetiikan yhtenä saavutuksena on Saxénin mukaan ollut laajan yhteiskunnallisen näkökulman tuominen lääketieteen etiikkaan.

Bioetiikan tutkijoina on lääke-, ter­veys- ja biotieteiden asiantuntijoiden ­lisäksi esimerkiksi filosofeja, teologeja, sosiologeja ja oikeustieteilijöitä.

Bioetiikka pitää sisällään lääketieteen lisäksi muidenkin biotieteiden eettiset kysymykset. Geeniteknologian ongelmat ovat bioetiikan perus­kysymyksiä. Myös niukka talous synnyttää bioeettistä pohdintaa.

– Priorisointikysymykset ovat bioetiikan peruskauraa.

Juuri nyt suomalaiset bioetiikan tutkijat pohtivat esimerkiksi biopankkien eettisiä vaikutuksia.

– Tällä hetkellä tutkimusetiikassa on tyypillistä, että tutkittavien suostu­muksen kanssa ollaan tiukkoja ja tarkkoja. Kuitenkin biopankkien kohdalla suos­tumusta tulkitaan hyvin laveasti. Se on epäjohdonmukaista. Käytännössä ­ongelma ei ehkä ole suuri, mutta ­eet­tisesti kysymys on tärkeästä periaatteesta.

Hertta Vierula
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Julkaistu Lääkärilehdessä 40/13.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi