Koronaan liittyvän tiedon ja myös muun terveystiedon jakaminen on korostunut paperittomien klinikalla Helsingissä koronapandemian aikana. Infektio-oireiset potilaat lähetetään koronanäytteenottoon oman asuinalueensa julkiseen terveydenhuoltoon.
– Työ on pitkälti sitä samaa, mitä tehdään suomalaisten potilaiden kanssa: neuvotaan käyttämään maskia, huolehtimaan käsihygieniasta ja turvaväleistä, käymään koronatestissä ja odottamaan tulosta karanteenissa, kertoo klinikalla vapaaehtoistyötä tekevä lääkäri Aino Pennanen.
Tärkeä osa paperittomien klinikan työtä on potilaiden ohjaaminen eteenpäin niin koronaepäilyihin kuin muihinkin terveyshuoliin liittyen. Potilaita ohjeistetaan hoitoon hakeutumisessa mahdollisimman konkreettisesti tulkin avustuksella.
– Kaikilla terveysasemilla ei ole rutiinia tulkkipalveluiden käyttöön tai paperittoman potilaan hoitamiseen. Näin yritämme helpottaa prosessia, Pennanen kertoo.
Monilla paperittomilla ei esimerkiksi oman asunnon puuttumisen vuoksi tai hätämajoituksessa oleskellessa ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia suojautua tartunnoilta.
Vastaanotto on toiminut teltassa kesällä
Paperittomien klinikka oli koronapandemian takia suljettuna maaliskuusta kesäkuuhun. Neuvontaa annettiin tuolloin puhelimen ja internetin välityksellä.
– Klinikka avattiin, koska paperittomat ovat hyvin marginaalisessa asemassa yhteiskunnassa. Tieto siitä, mihin hakeutua hoitoon, ei välttämättä tavoita heitä. Meillä on kontaktipinta ja voimme tavoittaa heitä, kertoo suunnittelija Meri Korniloff Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:stä.
Myös potilaiden muiden vaivojen pelättiin pahenevan, jos klinikkaa ei avata. Klinikka on avoinna muutaman tunnin yhtenä iltana viikossa.
– Virustilanne tuo näkyväksi sen, miten tärkeää olisi, että kaikilla olisi pääsy välttämättömään hoitoon, Korniloff sanoo.
Tartuntavaaran vuoksi Helsingin paperittomien klinikan vastaanotto on kesän ajan toiminut ulkona nopeasti pystytettävässä puutarhateltassa. Potilaita vastaanottaessaan henkilökunta käyttää maskia. Vuoroaan odottavia potilaita ohjataan pitämään etäisyyttä toisiinsa. Ulkona tämä onnistuu helpommin kuin sisätiloissa.
Teltassa työskentely on haastavaa, sillä esimerkiksi potilaan riisuttaminen ei ole mahdollista.
– Pystymme tekemään perusmittaukset, kuuntelemaan keuhkot ja keskustelemaan tulkin kautta potilaan oireista, matkoista ja mahdollisista korona-kontakteista, Pennanen kertoo.
Syksyn lähestyessä joudutaan kuitenkin miettimään uutta ratkaisua telttavastaanoton sijaan.
Anne Seppänen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 36/2020.
