Moni on antanut virtsanäytteen silloin, kun virtsaaminen kirvelee ja epäillään tulehdusta. Näytteelle on kuitenkin monia muitakin käyttötarkoituksia.
Munuaiset suodattavat verta ja säätelevät, mitä aineita elimistöstä poistuu virtsaan. Siksi virtsan koostumus antaa tietoa paitsi munuaisista ja virtsateistä myös muualla elimistössä tapahtuvista muutoksista.
Miten virtsatietulehdus näkyy näytteessä?
Virtsasta voidaan etsiä tulehdukseen viittaavia valkosoluja ja bakteerien tuottamaa nitriittiä. Ne antavat ensimmäisiä vihjeitä mahdollisesta virtsatietulehduksesta. Pelkkä negatiivinen nitriittitulos ei kuitenkaan sulje tulehdusta pois.
Tarvittaessa tehdään bakteeriviljely, jolla selvitetään, mitä bakteereita näytteessä kasvaa. Samalla voidaan tutkia, mitkä antibiootit tehoavat tulehduksen aiheuttajaan. Näytteen tulosta arvioidaan yhdessä oireiden kanssa.
Pääseekö munuaisten läpi liikaa valkuaista?
Virtsaan erittyy normaalisti vain vähän valkuaista eli proteiinia. Lisääntynyt määrä voi kertoa siitä, että munuaiset eivät pidätä veren proteiineja tavalliseen tapaan.
Erityisen herkästi voidaan mitata albumiinia, joka on yksi veren valkuaisaineista. Sen lisääntynyt erittyminen voi olla varhainen merkki munuaisvauriosta jo ennen kuin ihminen huomaa mitään oireita. Tutkimusta käytetään esimerkiksi diabetesta ja verenpainetautia sairastavien seurannassa.
Yksi poikkeava tulos ei vielä tarkoita pysyvää munuaisvauriota. Myös kuume, tulehdus tai fyysinen rasitus voi lisätä valkuaisen erittymistä tilapäisesti.
Onko virtsassa silmälle näkymätöntä verta?
Virtsassa voi olla pieniä määriä verta, vaikka sen väri näyttäisi aivan tavalliselta. Veri voidaan havaita liuskakokeella, ja punasolujen määrää voidaan selvittää tarkemmin virtsan solulaskennalla.
Löydös voi liittyä munuaisten tai virtsateiden sairauteen, mutta se ei yksin kerro syytä. Myös esimerkiksi näytteeseen joutunut kuukautisveri voi vaikuttaa tulokseen. Siksi löydöksen merkitys ja jatkotutkimusten tarve arvioidaan erikseen.
Näkyykö virtsassa sokeria tai ketoaineita?
Virtsasta voidaan tutkia glukoosia eli sokeria. Sitä voi erittyä virtsaan, kun verensokeri on huomattavasti koholla. Sokerilöydös voi siten johtaa diabeteksen selvittämiseen verikokeilla.
Tulkinnassa huomioidaan myös lääkitys. Osa diabeteksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä lisää tarkoituksella sokerin poistumista virtsaan. Silloin sokerilöydös on lääkkeen odotettu vaikutus.
Ketoaineet puolestaan kertovat siitä, että elimistö käyttää rasvaa energianlähteenään. Niitä voi löytyä esimerkiksi paaston aikana. Insuliinin puutteessa ketoaineita voi kuitenkin kertyä vaarallisen paljon, joten löydöksen merkitys riippuu tilanteesta ja muista oireista.
Onko raskaus alkanut tai ovulaatio lähestymässä?
Kotona tehtävä raskaustesti on sekin virtsatutkimus. Se tunnistaa istukkahormonia eli hCG:tä, jonka tuotanto alkaa alkion kiinnityttyä kohdun limakalvoon.
Ovulaatiotestissä etsitään eri hormonia. Se mittaa luteinisoivaa hormonia eli LH:tä, jonka pitoisuuden nousu auttaa arvioimaan munasolun irtoamisen ajankohtaa.
Virtsan hormonitutkimuksia käytetään siis myös tilanteissa, joissa ei epäillä sairautta.
Virtsasta voidaan etsiä myös seksitauteja ja lääkeaineita
Virtsanäytteestä voidaan tutkia esimerkiksi klamydiaa ja tippuria. Niitä varten tarvitaan omat tutkimuksensa: tavallinen virtsan bakteeriviljely ei ole seksitautitesti.
Erillisillä tutkimuksilla virtsasta voidaan etsiä myös lääke- ja huumausaineita. Lisäksi virtsaa voidaan kerätä pidemmältä ajalta, esimerkiksi vuorokauden ajan, kun selvitetään tiettyjä hormoni- tai suolatasapainon häiriöitä.
Yksi näyte ei kerro kaikkea
Virtsanäyte ei ole yleinen terveystarkastus, jossa kaikki mahdolliset sairaudet tulisivat esiin. Siitä tutkitaan ne asiat, joita varten näyte on pyydetty. Normaali tulos yhdessä tutkimuksessa ei siis tarkoita, että kaikki edellä mainittu olisi samalla tarkistettu.
Myös näytteenottotapa vaihtelee tutkimuksen mukaan. Siksi laboratoriosta saatuja ohjeita kannattaa noudattaa joka kerta, vaikka näytteen antaminen olisi ennestään tuttua.
