Omakannassa näkyy poikkeava virtsakokeen tulos ja googlaamalla selvität, että virtsassasi on valkuaista. Mistä on kysymys?Onko munuaisissani jotakin vialla?
Löydös tulee usein yllätyksenä laboratoriotutkimusten yhteydessä. Varsinkin jos, olo on terve. Lievä tai kohtalainen valkuaisen erittyminen virtsaan ei yleensä tunnu miltään. Oireettomuus ei siis ole ristiriidassa poikkeavan tuloksen kanssa.
Yksi näyte ei kuitenkaan vielä kerro, mistä löydös johtuu.
Mitä valkuainen virtsassa tarkoittaa?
Valkuainen tarkoittaa proteiinia. Veressä on runsaasti erilaisia proteiineja, joita elimistö tarvitsee. Munuaiset suodattavat verestä virtsaan kuona-aineita ja ylimääräistä vettä, mutta pitävät valtaosan proteiineista verenkierrossa.
Normaalisti virtsaan päätyy vain hyvin vähän proteiinia. Kun määrä lisääntyy, puhutaan proteinuriasta eli valkuaisvirtsaisuudesta. Kyse on tutkimuslöydöksestä, jonka taustalla voi olla erilaisia syitä.
Laboratoriovastauksessa saattaa näkyä myös sana albumiini. Se on yksi veren proteiineista. Sen erittymistä virtsaan mitataan esimerkiksi tutkimuksella U-AlbKre eli virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhteella. Tutkimus auttaa havaitsemaan munuaisvaurion jo varhaisessa vaiheessa.
Miksi virtsanäyte otetaan uudelleen?
Uusintanäytteellä selvitetään, oliko löydös tilapäinen vai erittyykö valkuaista virtsaan jatkuvasti. Esimerkiksi kuume, virtsatieinfektio ja raskas fyysinen rasitus voivat lisätä eritystä ohimenevästi. Poikkeava albumiinitulos varmistetaan siksi uusilla näytteillä.
Näyte pyydetään usein aamun ensimmäisestä virtsasta, ennen päivän liikkumista ja rasitusta. Näin niiden vaikutus tulokseen jää vähäisemmäksi.
Laboratorion näytteenotto-ohjeet kannattaa lukea huolellisesti. Jos sinulla on kuumetta, virtsatieinfektio tai kuukautiset, kysy näytteen ajankohdasta, ne voivat häiritä albumiinitutkimuksen tulosta.
Entä jos valkuaista löytyy toisestakin näytteestä?
Jatkuvan valkuaislöydöksen syy pitää selvittää. Taustalla voi olla esimerkiksi diabetekseen tai verenpainetautiin liittyvä munuaisvaurio. Myös munuaiskerästen tai muun munuaiskudoksen tulehdus voi lisätä valkuaisen erittymistä.
Jatkotutkimusten kannalta on olennaista, kuinka paljon valkuaista erittyy. Tavallinen virtsan liuskakoe antaa määrästä vain karkean arvion.
Tarkempi tutkimus onnistuu usein yhdestä aamuvirtsanäytteestä, eikä koko vuorokauden virtsaa yleensä tarvitse kerätä talteen.
Miksi tarvitaan myös verikoe?
Virtsakoe ja verikoe kertovat munuaisista eri asioita. Virtsanäytteestä nähdään, pääseekö virtsaan tavallista enemmän valkuaista. Verikokeella puolestaan arvioidaan munuaisten kykyä suodattaa verta.
Verestä mitataan kreatiniinia, ja sen perusteella lasketaan arvio munuaisten suodatusnopeudesta. Tulos voi näkyä laboratoriovastauksessa lyhenteenä eGFR tai Pt-GFRe. Se auttaa arvioimaan, onko munuaisten toiminta heikentynyt.
Valkuaislöydös ei siis yksin tarkoita munuaisten vajaatoimintaa. Esimerkiksi diabeteksessa albumiinin erittyminen voi lisääntyä jo ennen kuin munuaisten suodatuskyky heikkenee. Siksi molempia tutkitaan.
Löydös voi auttaa aloittamaan hoidon ajoissa
Jos taustalta löytyy munuaistauti, hoito valitaan sen syyn mukaan. Verenpaineen hyvä hoito on keskeinen keino suojata munuaisia.
Diabetesta sairastavalla myös verensokerin hoitotasapaino on tärkeä. Tarvittaessa lääkitystä tarkistetaan munuaisten suojaamiseksi. Hoidon avulla valkuaisen erittyminen voi vähentyä ja munuaistaudin eteneminen hidastua.
Vaikka olo olisi hyvä, sovittuihin uusintakokeisiin kannattaa mennä. Niiden avulla selviää, jäikö löydös ohimeneväksi vai tarvitaanko hoitoa ja seurantaa.
