Miten keuhkosyövän ennustetta voisi parantaa?

Suomessa ennuste on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa, kirjoittavat Riitta Kaarteenaho ja Tuula Vasankari.

Miten keuhkosyövän ennustetta voisi parantaa? Kuva 1 / 1

Suomessa keuhkosyövän ilmaantuvuus on miesten syövistä toiseksi ja naisten syövistä kolmanneksi suurin, mutta siitä johtuva kuolleisuus on suurin molemmilla. Pohjoismaisen syöpärekisterin mukaan Suomessa keuhkosyövän ennuste on huonompi kuin muissa Pohjoismaissa, joskin ero on pieni. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista elossa on keuhkosyöpää sairastavista suomalaisista miehistä 11 % ja naisista 15 %. Keuhkosyöpää sairastavista miehistä on Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista 16 % eli 5 prosenttiyksikköä enemmän kuin Suomessa. Useissa muissa syövissä on tilanne toinen; esimerkiksi rinta- ja eturauhassyöpää sairastavien suomalaisten ennuste on Pohjoismaiden paras.

Keuhkosyövän ennuste on ollut aiemmin Pohjoismaiden huonoin Tanskassa, mutta pitkäjänteinen kehitystyö on muuttanut tilanteen. Tanskassa on vuodesta 2000 alkaen kirjattu sähköisesti laaturekisteriin kuukausittain kaikki keuhkosyöpätapaukset, diagnostiset ja kirurgiset toimenpiteet, onkologiset hoidot ja komplikaatiot. Rekisteri auditoidaan vuosittain. Rekisteriä käytetään hoidon laadun seuraamiseen, mutta myös tutkimukseen. Tuloksia on julkaistu esimerkiksi keuhkosyöpäpotilaan nopeasta hoitopolusta.

Keuhkosyövän ennuste on parantunut myös Norjassa. Ruotsissa keuhkosyövän ilmaantuvuus on miehillä pienempi kuin muissa Pohjoismaissa, ja ero johtunee tupakoinnin vähäisyydestä. Ruotsin, Norjan ja Tanskan keuhkosyöpärekistereistä saadaan sellaisia tietoja, joita Suomessa ei ole saatavilla suoraan. Voimme vain spekuloida, mistä ennusteen erot johtuvat. Hakeutuvatko potilaat tutkimuksiin Suomessa hitaammin kuin muissa Pohjoismaissa tai ovatko keuhkosyöpää sairastavat suomalaiset monisairaampia? Saako suomalainen keuhkosyöpäpotilas sopivan hoidon mahdollisimman nopeasti?

Keuhkosyövän hoidon kehittämistä Suomessa pohdittiin elokuussa 2018 pidetyssä asiantuntijakokouksessa. Pohjoismaisittain huonomman ennusteen taustalla voi olla useita tekijöitä, ja ne saattavat vaihdella alueittain. Jotta tilannetta pystytään parantamaan, tarvitaan riittävät tiedot keuhkosyövän hoitoketjuista koko maassa ja myös alueittain, perusterveydenhuollon roolia unohtamatta. Suoria rekisteritietoja hoidoista ja diagnostiikasta ei ole saatavilla, vaan tietoa täytyy kerätä joko hoitavista yksiköistä tai kansallisesta hoitoilmoitusjärjestelmästä. Yksikkökohtaisen selvityksen perusteella voitaisiin tehdä kansalliset toimenpide-ehdotukset keuhkosyövän hoidon ja ennusteen parantamiseksi, mutta se vaatii aikaa ja resursseja.

Toimiva laaturekisteri auttaisi hoidon kehittämistä, sillä nykyisessä tilanteessa riittävien tietojen saaminen selvitystyön pohjaksi vaatii huomattavia resursseja. Yksi vaihtoehto asian edistämiseksi voisi olla kansallinen kehittämishanke aiemmin toteutettujen astma-, keuhkoahtaumatauti- ja allergiaohjelmien tapaan. Se taas edellyttää useiden kansallisten organisaatioiden osallistumista.

Kiitämme keuhkosyövän asiantuntijatyöryhmää kommenteista.

Kirjoittajat:

Riitta Kaarteenaho

Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen puheenjohtaja

professori, ylilääkäri

Oulun yliopisto, sisätautien tutkimusyksikkö ja Medical Research Center (MRC) Oulu

OYS, sisätautien ja keuhkosairauksien vastuualue

Tuula Vasankari

pääsihteeri, Filha ry

työelämäprofessori, keuhkosairausoppi ja allergologia, Turun yliopisto

Kuva: Panthermedia

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 45/2018.

Oletko jo lukenut nämä?