Päivystysten kiireellisyysluokittelu kaipaa ryhtiä

Päivystysten kiireellisyysluokittelu kaipaa ryhtiä Kuva 1 / 1

Potilaiden hoidontarvetta arvioidaan monin paikoin menetelmillä, joiden vaikutuksista ja turvallisuudesta ei ole kunnollista tutkimusnäyttöä. Näin toteaa akuutti- ja yleislääketieteen erikoislääkäri, Vantaan ja Attendon päivystysylilääkärinä työskentelevä Jarmo Kantonen.

– Sekä päivystyksissä että koko suomalaisessa terveyskeskusjärjestelmässä tulisi ottaa käyttöön jokin näyttöön perustuva kiireellisyysluokittelu, hän sanoo.

Vuoden 2015 alussa voimaan tulevalla päivystysasetuksella pyritään turvaamaan kiireellisten potilaiden nopea ja laadukas hoito. Kiireetöntä hoitoa tarvitseva potilas voidaan puolestaan ohjata käyttämään terveyskeskuksen virka-ajan mukaisia palveluja, jos tämä ei vaaranna hänen terveydentilaansa tai toimintakykyään.

Päivystyksissä asetusta on jo ehditty odottaa.

– Asetuksessa on selvästi ilmaistu, ­että kiireellisyysluokitteluja voi ja saa käyttää. Potilas voidaan ohjata pois terveyskeskuspäivystyksestä, jos hän on tullut sinne kiireettömissä asioissa, tai vastaavasti hätätilanteessa suoraan erikoissairaanhoitoon.

Hoidontarpeen arvioinnissa käytettävään menetelmään asetuksessa ei kuitenkaan oteta kantaa.

– Luotettavan, yhtenäisen ja turvallisen kiireellisyysluokittelun löytäminen vaatii vielä runsaasti jatkotutkimuksia.

Lääkärien tarvetta 
voidaan vähentää

Kantosen marraskuussa tarkastettava väitöstutkimus tuo ensimmäisenä Suomessa tutkimustietoa terveyskeskuspäivystyksen kiireellisyysluokittelun käyttöönoton vaikutuksista potilasvirtoihin.

Tiukennettu ABCDE-triage, jossa kiireettömät E-ryhmän potilaat voitiin lähettää terveyskeskuspäivystyksestä kotiin lääkäriä tapaamatta, vähensi lääkärissäkäyntejä jopa 24 prosenttia.

Epäselväksi jää, mihin muualle ohjatut potilaat päätyivät. Triagen käyttöönotto ei näkynyt käyntien lisääntymisenä päiväaikaisilla terveyskeskusvastaanotoilla. Käynnit yksityislääkärien vastaanotoilla sen sijaan lisääntyivät jonkin verran.

Valvira muistutti aiemmin syksyllä, ettei ensilinjan hoidontarpeen arviota tulisi antaa kategorisesti hoitajien tehtäväksi.

– Koko suomalainen perusterveydenhuolto sekä ajanvarausjärjestelmässä että päivystyksissä perustuu siihen, että hoidontarpeen arvion tekee terveydenhuollon ammattilainen, ei välttämättä lääkäri, Kantonen muistuttaa.

– Jos päivystyksiä vaaditaan järjestämään hoitaja-lääkäripari arvioimaan kaikkien potilaiden hoidon tarvetta kaikkina vuorokauden aikoina, viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, järjestelmä kuormittuu entisestään. Triagehoitajille usein riittää päivystävän lääkärin kynnyksetön ja helppo konsultaatiotuki.

Keskittäminen toiminee suurissa taajamissa

Vantaan ja Espoon terveyskeskuspäivystysten keskittämistoimet vähensivät edelleen perusterveydenhuollon lääkärissäkäyntien kokonaismäärää.

– Isoilla paikkakunnilla, eli yli 200 000 potilaan keskittymissä, päivystyspisteiden määrän vähentäminen saattaa olla mahdollista ilman, että potilaat kertyvät perusterveydenhuollon päiväajan vastaanotoille, Kantonen summaa tulostensa pohjalta.

Ensi vuonna koko maassa siirrytään päivystysasetuksen vaatimiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyksiin. Samalla monen suomalaisen matka lähimpään päivystyspisteeseen pitenee.

– Emme tiedä toiminnan turvallisuudesta, emmekä sitä, jääkö osa potilaista hoitamatta, Kantonen huomauttaa.

– Periferia jääkin sitten Suomessa oman onnensa nojaan.

Onko uudistukset 
aloitettu väärästä päästä?

Päivystyksiin tällä hetkellä tulevista potilaista arviolta 20–40 prosenttia ei ole välittömän hoidon tarpeessa. Suuri osa heistä hakeutuu päivystykseen, koska he eivät pääse virka-aikana sujuvasti lääkärin vastaanotolle tai edes hoidontarpeen arvioon.

Kantosen mielestä päivystysuudistuksen yhteydessä tulisi antaa eväitä järjestää potilaiden hoito uudelleenohjauksen ja valinnanvapauden kautta.

– Muu järjestelmä ei ole varustautunut vastaanottamaan potilaita, kun potilasvirtoja aletaan ohjailla päivystyksistä uudella tavalla. Yhteispäivystykset eivät kykene hoitamaan terveyskeskusten päiväajan potilaiden ylivuotoa nykyisessä laajuudessa päivystysyksiköiden vähentyessä, hän sanoo.

– Perusterveydenhuollon vahvistamisesta on puhuttu jo 20 vuotta. Sote-uudistuksessakaan ei kuitenkaan näy välittömiä ratkaisuja, jotka olisivat sitä vahvistamassa. Liikkeelle on lähdetty päivystyspisteiden vähentämisestä.

Tiina Lautala
toimittaja

Kuva Mikko Käkelä

Julkaistu Lääkärilehdessä 45/2014.

Oletko jo lukenut nämä?